Häpeän tikapuut

Ensin olit yllättynyt, seisoit työpaikkasi edessä, kädessäsi kassi, jossa olivat työvaatteesi, sitten yllätys vaihtui jonkinlaiseksi riemuksi. Se oli takanapäin, kaikki tuo mitä piti päivisin väkisin uurastaa.

Oli aikainen syksy, puut vielä vihreitä ja ruusupensaissa nuppuja ja vanhentuneita kukkia, lintuja lensi iltapäivän taivaalla. Jokin huikaisi sinua. Nielaisit ilmaa, lähdit liikkeelle ja melkein lensit.

Nostit rahaa automaatilta, päätit kiivetä ylemmäksi, nostit koko tilisi, mikä tunne, huikean odottava, vapauden kotka kaarteli pääsi yllä ja sait lennokkaita ajatuksia. Ajauduit puolitutulle ostarille Itä-Helsinkiin. Menit ensimmäiseen baariin ja tilasit lasillisen viiniä, hienoa viiniä, kuplivaa viiniä, loistavaa, sumentavaa viiniä.

finnish-1883534_1920

Aurinko laski. Nousit ylemmäksi ja ylemmäksi, olit taivaassa asti, tähtien kirkkaassa loisteessa, huomenna olisi vapaapäivä ja sitten ja sitten ja sitten ja joka päivä.

Aamuyöstä olit kirkas, yhtä kirkas kuin kohta nouseva aurinko, täynnä kuiskuttavia salaisuuksia, täynnä tuoksuja, täynnä iloa.

Meni viikko, meni toinen.

Lopulta makasit huoneesi lattialla. Et jaksanut nousta. Puhelin soi, et vastannut, ovikello soi, et voinut enää avata.

Postilaatikosta tippuivat kirjakuoret eteisen matolle, jäivät makaamaan siihen kuin kuolleet perhoset. Jääkaappi oli tyhjä, tili oli tyhjä.

Olisi mentävä Kelaan, sosiaalitoimistoon, olisi mentävä terveyskeskukseen, mielenterveystoimistoon, työvoimatoimistoon… olisi mentävä kaverin luokse vippaamaan rahaa bussilippuun.

Olit nyt hämmentynyt ja peloissasi. Olit yksin. Puhelin lakkasi soimasta, ovikelloa ei soittanut kukaan, mutta kuolleet perhoset olivat jo täyttäneet koko eteisen, pakenit parvekkeelle. Parvekkeella näit, että ulkona satoi, lehdet olivat jo tippuneet puista ja sinä olit yhtä harmaa kuin luonto itse.

rain-2563986_1920

Soitit – sosiaalitoimistoon. Sait ajan. Menit. Häpeä söi sinua, se haukkasi sinusta palasia kuin muinainen dinosaurus. Virkailijalla oli sanomista, nan nap, se sanoi, ja jup jup,  ja että sinullahan pitäisi… ja nyt sitten näin ensikertalaisena saisit kuitenkin hieman apua, no vuokraan, ettei kadulle sentään.

Harmaus kietoi sinut sateeseen ja kylmään, häpeä odotti sinua sossun nurkalla,  ne kaikki lennokkaat ajatukset laahasivat perässäsi sankoin joukoin monkumassa, miksi, miksi, miksi?

Häpeä veti sinua alaspäin, jos nyt edes vuokraan, jotta ei nyt kadulle sentään. Olit jo kadulla.

Olit poissa itsestäsi, olit poissa rutiineistasi, olit poissa työpaikaltasi, olit poissa kaikkialta, kaikista listoista, kaikkien muiden ihmisten oikeuksista ja heidän elämästään.

Tikapuut, Kelaan, tee asumistuki-ilmoitus, tee toimeentulotuki-ilmoitus, tee työmarkkinatuki-ilmoitus. Mene työvoimatoimistoon, selvitä, selvitä miksi olet nyt tässä, mistä tämä johtuu, oletko syyllinen, jos olet, häpeä.

Meni puoli vuotta, vaelsit kasvojasi piilotellen, häpeän taakka kasvoi, ei ollut varaa ostaa uusia vaatteita, ei saippuaa, eipä juuri ruokaakaan.

Diakoni antoi 20 euron ruokalapun kauppaan, et kehdannut käyttää sitä. Menit kasvojasi peitellen Hurstin jonoon. Söit makkaraa, makkaraa, makkaraa, leipää ja taas makkaraa, lihoit. Eikä kukaan tullut.

Viimeisinä päivinä ennen romahtamista availit kuolleita perhosia eteisessä ja itkit. Sitten ne tulivat kun kiljuit apua alastomana parvekkeella. (AK)


HeTyn blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s