Rakkaus & Työ

Pitäisi päästää runo ilmaan. Rakkausruno kellumaan taivaanrantaan. Runoilma ulkona, sisällä sadetta, runosade, saderuno ja runojulkaisu, ajatus jostakin hapertavasta, pölyisestä ja oudosti keskeneräinen tunne.

Toverin runoiltaan teemana rakkaus & työ. Työruno, työttömyysruno, peltikatot ja tikapuut, maalipurkki ja tärpätti. Siltä tuoksuu työ, tai tervalta, tai pölyltä. Hieltä haisee oikea työ. Tämä työ paperilta.

Runo pyristelee karkuun, se on lintu marjapensaansuojaverkossa, aamuun mennessä se on sotkeutunut niin pahasti, että kuolee.

Kuolemaruno rakkaudesta, kuolemattomasta rakkaudesta työhön. Jossain viheltää junanpilli. Miksi suhtaudun työhön näin vanhanaikaisesti ja kuinka suhtaudun rakkauteen. Rakkaus kuihtuu, haihtuu, odottaa, se ei paina mitään ei haise miltään, ei tunnu missään. Tämän verran tiedän; kilon painoi se pieni onni. Kohtalainen onni, onni työstä, no nyt, tuoksuu heinä ja kahvi, paarmat purevat ja korret raapivat sääriä. Maalaisidylli. Työttömyydenuhka ja sairaudenpelko. Nyt se runo jo. Puurra se esiin. Rakkaus kukkii kuin…. kuin ruusu. No höh, ei se runosynnytys näin voi alkaa. Rakkaus on kuollut ja sydän reistaa. Tänään en tiedä pystynkö enää koskaan… tuntemaan surua tuntemattomien puolesta ja kohta on vappu.

Anu Keskitalo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s