Ikääntyneen työnhakijan kokemuksia

Kokemusta työttömyydestä on takana parisen kuukautta. Tuo aika sisältää yhden puhelinkeskustelun ja sähköistä asiointia TE-toimiston kanssa, itsenäistä perehtymistä työttömyyteen liittyviin säännöksiin, puolitoista kuukautta työkokeilua, 14 työhakemusta, kaksi työhaastattelua, viisi-kuusi webinar-koulutusta sekä yhden yritysinfotilaisuuden ja yritysneuvojatapaamisen. Kerrottakoon, että olen 63-vuotias työtön työnhakija.

Työttömäksi ilmoittauduin kuukausi ennen työttömyyden alkua. Laadin myös työllistymissuunnitelman, josta minulla ei ollut riittävästi tietoa. TE-toimisto kuitenkin hyväksyi suunnitelman mitään kyselemättä.

Olen ymmärtänyt, että työllistymissuunnitelma on keskeinen työkalu työtä etsivälle. Sen laatimiseen olisi syytä panostaa. Ensimmäinen kasvokkain tapahtuva tapaaminen TE-toimiston asiantuntijan kanssa tulisikin olla ennen työllistymissuunnitelman hyväksymistä.

Olen sähköisen asioinnin suuri puolesta puhuja. Työttömyys on kuitenkin yksi niistä tilanteista, joka ehdottomasti edellyttää keskustelua face-to-face. Työpaikalla työntekijä perehdytetään uusiin tehtäviin. Yhtä lailla työtön tulisi perehdyttää työttömyyden käytänteiden ja säännösten viidakkoon. Netissä on paljon tietoa saatavilla mutta sen omaksuminen ja tulkitseminen voi olla haasteellista.  

Itsestään selvyys pitäisi olla, että työnhakija saa heti työttömäksi ilmoittautumisen yhteydessä yhteyshenkilön nimen ja yhteystiedot. Toki on mahdollista soittaa yleisiin palvelunumeroihin. Sieltä kehotettiin lähettää viesti järjestelmän kautta. Viestiin kuulemma vastaa oma yhteyshenkilö. Järjestelmän palauteviestissä kerrottiin, että vastaamme viikon-kahden kuluttua. Mitä kummaa? Minä jään eläkkeelle ennen kuin TE-toimisto reagoi.

Jo ennen työttömyyden alkua päivitin työhakemuksen ja CV:n. Käytin pohjana wordin valmismallia. Viime vuosina olen lähetellyt työhakemuksia epäsäännöllisen säännöllisesti. Olen halunnut testata markkina-arvoa työrintamalla ja olen halunnut pitää yllä työnhakutaitoja.

Olen hakenut määräaikaisia ja/tai osa-aikaisia töitä sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta. Olet lähettänyt hakemuksia niin pääkaupunkiseudulle kuin maakuntiin. Myös oman alan ulkopuolella oleviin tehtäviin olen laittanut hakemuksia. Kolmetoista hakemuksista on kohdistunut tiettyyn työtehtävään, yksi on ollut avoin hakemus.

Koronan takia kaksi rekrytointia on keskeytetty. Kahteen työhaastatteluun olen saanut kutsun, molemmat haastattelukutsut tulivat yksityiseltä yritykseltä. Kumpikaan työtehtävä ei varsinaisesti ollut oman alan työtä. Työhaastattelu on kuitenkin hyvä oppimistilanne.

Kahdelta työnantajalta on saapunut kielteinen vastaus sähköpostitse. Kahden työtehtävän rekrytoinnin hoitaa rekrytointiyritys, heiltä on tullut väliaikatietoa rekrytointiprosessin etenemisestä. Seitsemän rekrytoinnin kohdalla hakuaikaa on vielä jäljellä tai heiltä ei ole tullut mitään tietoa.

Mitä toivoisin TE-palveluilta?

Lyhyesti sanottuna tietoa, kasvokkain tapaamisia, yksilöllistä kohtelua. 63-vuotiasta työnhakijaa ei voi laittaa samalle viivalle kolmikymppisen rakennusinsinöörin kanssa.

Toivoisin, että TE-toimisto oma-aloitteisesti kertoisi palveluista, palkkatuesta, työkokeilusta, työttömien terveystarkastuksista, työttömien yhdistyksistä. Tieto olisi tärkeää saada heti työttömyyden alussa, alkuvaiheessa työttömällä on eniten intoa, voimia ja motivaatiota toimia. Työttömälle on myös tärkeää saada suunnitella, miten hyödyntää työttömyysaika järkevästi.

Hämmästytti kovasti, että tulorekisteri ei kaikilta osin toimi. Työttömyyskassalle piti lähettää vanha kunnon palkkatodistus.

TE-palveluista on muodostunut käsitys, että työttömät ovat heitä varten. TE-toimisto suorastaan toppuuttelee työnhakijan aktiivisuutta. Olen useasti miettinyt, mitkä seikat ovat työllistymiseen liittyvien toimintatapojen taustalla. Vanhat stereotypiat kenties? Ovatko päättävät tahot itse kokeilleet asiointia TE-toimiston kanssa? Halutaanko ihmisiä oikeasti, siis ihan oikeasti auttaa työllistymään? Suomessa on Pohjoismaiden alhaisin ikääntyneitten työllisyysaste, joten oma työllistymisohjelma tarvittaisiin kipeästi ikääntyneille.

Maija-Liisa Honkola

Kuva: Maija-Liisa Honkola