Puretut rakennukset elämäni poluilla

Vuosi sitten syksyllä olin käymässä kotiseudullani. Eräänä päivänä seisoin Bruno-koirani kanssa purettavana olevan koulun pihalla. Puskutraktorit olivat työn touhussa. Koulusta oli jäljellä enää muutama seinä ja vanha juhlasali, kaikki muu oli kivimurskaa. Siinä hetkessä suljin silmäni ja mieleni lähti aikamatkalle. Kävelin koulun käytäviä, avasin luokkahuoneiden ovia, näin entisiä opettajia ja koulukavereita. Kävelin koulun juhlasaliin ja istuin katsomaan näyttämöllä esitettyä näytelmää. Avasin silmäni, samalla tunsin koiran nuuhkivan kenkääni, nyt tämä muistoja tuonut rakennus on silmieni edessä lähes tuhoutunut ja kivimurskaa.

Rakennuksen purkaminen ja lopulta sen häviäminen pois katukuvasta on mielestäni jotenkin dramaattista, oli se sitten julkinen tai yksityinen rakennus, varsinkin jos sillä on ollut jokin merkitys elämässä. Elämääni on kuulunut paljon purettuja taloja, joilla on ollut jonkinlainen vaikutus elämääni, se on jotenkin hämmentävää. Rakennukset, joita ei enää ole olemassa kuin vain muistoissa ja valokuvissa, saivat minut pohtimaan elämän rajallisuutta samalla tavalla kuin ihmisten kuolema, mutta nyt rakennusten näkökulmasta. Meillä kaikilla on oma rajattu aika olla täällä, jonka jälkeen siirrymme muistojen historiaan.

Pyhäjoen Saaren koulu (ent. Keskuskoulu) purettiin syksyllä 2019. Koulun oppilaana olin vuosina 1978-1987. Kuva: Ville Sakko 7.10.2019

Yleisesti ottaen Suomen rakennuskanta on hyvin nuorta verrattuna esim. Keski-ja Etelä-Eurooppaan, missä rakennuksilla on paljon pidempi elämänkaari ja historia. Onko rakennusten purkaminen ja niiden tilalle uuden rakentaminen taloudellisempaa ja tehokkaampaa kuin vaikkapa vanhan saneeraaminen? Millaisia rakennuksia kannattaa säilyttää tuleville polville?

Elämäni poluille on kertynyt myös muita purettuja rakennuksia, joihin teen säännöllisesti aikamatkoja joko ajatuksissani tai unissani. Yksi vahvimpia aikamatkakohteita on lapsuuden ajan ruokakauppa, jota kutsuttiin ”raahenkaupaksi”.  Näen paikasta paljon unia ja ajatuksiini kauppa tulee niin voimakkaasti, että voin tuntea myymälän lattian jalkojeni alla, kävelen hyllyjen välissä, pakastealtaasta otan jäätelön, kassalla juttelemme tutun myyjän kanssa. Kaupan hyllyjärjestys on pureutunut mieleeni niin hyvin että, voisin rakentaa sen perusteella kaupan uudelleen. Rakennus on purettu 1990-luvun alkupuolella ja sen tilalla on nyt asuintalo. Aina kotona käydessäni ja paikan ohi kävellessäni minun silmäni näkevät paikalla sen puisen rakennuksen jossa kauppa sijaitsi, uusi rakennus näyttää ikävältä entiseen verrattuna.

Istun Helsingin Työkanavan työhuoneessani ja päivitän nettisivuille huomisen ohjelmaa. Ikkunoista avautuu näkymät Katajanokan makasiinirakennuksen suuntaan ja äsken lounaskahvilassa käydessäni ihailin näkymiä Kauppatorille ja merelle. Pysähdyin miettimään tämän satamarakennuksen vaiheita ja sen odotettavissa olevaa kohtaloa, purkamista. Katajanokanlaituri 4 sijaitsee Helsingin Katajanokalla, jonka alueella on pitkä historia kaupungin satamatoiminnan ja matkustajaliikenteen vilkkaana solmukohtana. Helsingin Työkanava on toiminut tässä satamarakennuksessa vuodesta 2017. Muutoksen tuulet puhaltavat ja tähän samalle paikalle on tulossa uusi rakennus, suuren yrityksen pääkonttori ja muuta toimitilaa. Rakennustöiden pitäisi alkaa lähitulevaisuudessa. Nyt vielä työskentelemme täällä, mutta jossain vaiheessa tulee lähdön aika ja muutto.

Kauppa, koulu, jäätelökioski, huoltoasema, kerhotalo, työpaikka. Toisinaan mietin, että miksi niin usein nämä puretut talot ja paikat tulevat ajatuksiini ja jopa uniin niin yksityiskohtaisesti, että voin tuntea rakennukset ulkoa ja sisältä. Miksi ajatukseni palaavat yhä uudelleen aikamatkalle näihin paikkoihin? Miksi tänään, tässä ja nyt tunnen outoa haikeutta siitä, että tämä Katajanokanlaiturin rakennus on tulossa purettavaksi? Tuleeko tästä rakennuksesta myös uusi aikamatkojeni ja unieni kohde muiden purettujen rakennusten joukkoon elämäni poluilla.

Ville Sakko

Kielosaaren leirintäalueen Kesäkioski rakennuksen viimeinen kesä oli 2017. Tämä rakennus oli lapsuus-ja nuoruusvuosien kohtaamispaikka. Kuva: Ville Sakko 15.9.2017