Ikkunasta

Kello on kaksikymmentä yli yksi iltapäivällä, herätyskello tikittää pöydällä. Kaurapeltoa leikkaa ahkera puimuri. Aurinkoinen syyskuun päivä. Haavat ovat puoliksi keltaisia, puoliksi kellanvihreitä. Pienet koivut ovat jo vähän enemmän keltaisia. Pähkinäpensas on kultainen.

Yritän tavoittaa kameralla sitruunaperhosta ja minua vähän hävettää. Tiedän, olen tätä miettinyt: moni voisi haluta viljellä maata, pienten tilojen elinkelvottomuus on poliittinen päätös. Leikkuupuimurin kuljettajalla on siis työtä ja tuuria. Silti kuvittelen hänen mieleensä ajatuksia siitä, miten joku kerkiää ikkunassa keikkumaan perhosta kuvaamassa…

TM