Kahvilla Miss Lemonin kanssa

Odotan Bruno mopsini kanssa Whitehaven Mansionin edustan puistossa Miss Lemonia. Brunon nuuhkiessa puiston hajuja katselin ympärilläni olevaa syksyistä puistoa, puiden lehtiä on lennellyt maahan muodostaen paksuja lehtikerroksia. Brunolle tuottaa suurta iloa päästä piehtaroimaan lehtikasojen keskelle. Sieraimiin kantautuu paahdettujen kastanjoiden tuoksu, vanhempi rouva pitää myyntikärryä puiston laidalla. Aurinko on menossa pilvien taakse ja tunnen sen tuoman lämmön vaihtuvan nopeasti kosteaan koleuteen.

Kuulen takanani lähestyvien kenkien askeleita ja Bruno ehti huomata Miss Lemonin ennen minua. ”Anteeksi olen hieman myöhässä, kun herra Poirot poltti kielensä iltapäiväteetä nauttiessaan, vaikka varoitin sitruunaviipaletta teehen laittaessani että teevesi on kuumaa, mutta hän oli niin ajatuksissaan, joten tarjoilin teen uudelleen. Nauroimme huvittuneina tilanteelle ja kun Poirot huomasi ikkunasta sinut ja Brunon hän alkoi kiirehtimään minua lopettamaan työpäivän. Poirot lähetti terveisiä ja tässä vielä tuliaisia Brunolle herkkuluun muodossa”

Bruno vallan villiintyi kun Miss Lemon antoi nuuhkia herkkuluuta. Minun piti käskeä Brunoa rauhoittumaan ja sanoa, että saa herkkuluun myöhemmin syötäväksi.

Miss Lemon ehdotti että otamme taksin ja suuntaamme Peggy’s Coffee Pot kahvilaan.

Taksin ikkunoihin alkoi tulla jo ensimmäisiä sadepisaroita, Lontoon ylle laskeutui sateen mukana iltahämärä tänään normaalia hieman aikaisemmin, mutta taksissa olimme suojassa sateelta ja tuulelta. Reittimme kulki Cityn kautta kohti Russell Squerea ja Marchmont Streetia missä Peggyn kahvila sijaitsee.

Kahvilassa tuttu kantapöytämme on sopivasti vapaana. Tummanruskean ja pyöreän puupöydän ympärillä on kaksi korkeaselkäistä vaaleansinisellä kankaalla verhoiltua nojatuolia. Tuolien korkeat selkänojat tuovat yksityisyyttä tuoden tunteen että vain me olemme täällä. Edessämme olevasta ikkunasta avautuu näköala Marchmont Steetille. Bruno on löytänyt oman paikkansa pöydän alta herra Poirotilta saamansa herkkuluun ja tarjoilijan tuoman vesikupin kanssa.

Miss Lemonin kanssa päätimme rikkoa rajoja ja tilata cappuccinot, vaikka sitä oikeaoppisesti kuuluisi juoda aamupäivällä, eikä enää myöhäisen iltapäivän aikaan. Cappuccinon kanssa Miss Lemon tilasi kahvilanpitäjän paikan päällä valmistetun valkosuklaaleivoksen ja minä valitsin mansikkaleivoksen, sen lisäksi tilaukseemme kuului perinteinen pikkuleipälautanen, jossa on lajitelma suolaisia ja makeita pikkuleipiä.

Ensimmäisiä cappuccinon siemauksia ja leivoshaarukalla lohkaistua leivospalaa nautiskellessamme Miss Lemon kertoo että herra Poirotilla olisi tehtävä Brunolle. ”Poirotin yläkerrassa asuva nuori herrasmies on vakuuttunut siitä että Whitehaven Mansionissa kummittelee aamuyön tunteina. Hissi liikkuu itsekseen, rappukäytävällä kuuluu askelten ääniä, mutta ketään ei näy missään. Miehen naapuri on kuullut myös ääniä ja jopa ovikelloa on soitettu ja kun ovisilmästä katsoo niin ei näy ketään. Taloyhtiön kokouksessa käsiteltiin asiaa eilen illalla ja Poirot sai tehtäväkseen tutkia asiaa, joten lähdetäänkö Bruno ensi yönä haamujahtiin?”

Ville Sakko

Yksi kommentti artikkeliin ”Kahvilla Miss Lemonin kanssa

Kommentointi on suljettu.