Koronatiedotuksen aalloilla ja tyrskyillä

Olemme eläneet koronaviruksen kanssa lähes vuoden. Aluksi oli hämmennystä, pelkoa ja epävarmuutta. Kansalaisina seurasimme viranomaisten tiedotustilaisuuksia, olimme sellaisen tilanteen keskellä, jota ei ole aiemmin koettu. Aloimme noudattaa viranomaisten jakamia erilaisia suosituksia ja rajoituksia. Tilanne helpotti ja kesä meni lähes normaalioloissa, mutta syksyn tullen tilanne alkoi taas muuttumaan. Juuri nyt talven taittuessa kohti kevättä on korotilanne pahentunut dramaattisesti. Tänään blogia kirjoittaessani uusien tartuntojen määrä on 797.

Alkuun näytti, että tiedotus on toimivaa ja yhteisymmärrys vallitsee niin eri viranomaistahojen kuin myös viranomaisten ja kansalaisten välillä. Viime kevään ns. maskikohustakin selvittiin ilman että viranomaisten uskottavuus kärsi. Viime viikosta alkaen tiedotustilaisuuksia on pidetty päivittäin. Valtioneuvosto, THL, HUS, STM, AVI, pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmä ja erilaiset asiantuntijaryhmät antavat ja jakavat vuorotellen suosituksia, rajoituksia sekä määräyksiä kiihtyvään tahtiin. Sitten tiedotus menee ristiin ja rastiin, niin että kansalaiset ovat hämmentyneitä kuten näköjään osa viranomaisistakin.

Tiedotustulva on niin maksimaalista, että kansalainen vallan ahdistuu ja hengästyy 

Kun yksi taho yrittää sulkea esim. kuntosalin, toinen aikoo kieltää koko toiminnan ja lopulta kolmas taho kumoaa kaiken kertoen, että kuntosalin ovet saa olla avoinna.  Eräällä foorumilla pohdittiin, että mitä jos kuntosalissa olisi baaritiski niin salia olisi vaikeampi sulkea? Tehtiinpä aiheesta huumorin pohjalta videokin, jossa kunto-ohjaajat tarjoilivat asiakkaille drinkkejä juoksumatolle ja kuntolaitteille. Video syntyi siitä, kun ravintoloiden sulkeminen koronan leviämisen estämiseksi tuntuu olevan erityisen haastavaa ja vaikeaa, vaikka samaan aikaan moni muu paikka on jo kiinni tai ollut pitkään suljettuna. Tuli tunne, että baarit ja ravintolat ovat viranomaisten erityissuojeluksessa.

Tällä hetkellä ryhmätoimintaa voidaan ilmeisesti järjestää, mikäli osallistujamäärä on alle kymmenen. Siinäkin tapauksessa tilanne on hyväksyttävää, jos paikassa on vaikka kymmenen erillistä ryhmähuonetta ja jokaisessa huoneessa 8 henkilöä eli yhteensä 80 henkilöä. Edellytys on, että turvajärjestelyt toimivat niin, ettei koko ihmismäärä kohtaa yleisissä tiloissa. Kuka valvoo ja huolehtii turvallisuudesta? Jostain syystä henkilökuntaa ei tarvitse laskea osallistujamääriin, ilmeisesti henkilökunta on paremmin suojassa koronalta kuin asiakkaat? HUS ilmoitti, että yleisötilaisuuksissa saa olla max. 6 henkilöä, mutta sitten AVI ilmoitti, että alle 10. Sekavaa, eikö vaan?

Väsymys lisää riskiä välinpitämättömyyteen

Puhutaan koronaväsymyksestä ja siitä, että ihmiset eivät enää jaksaisi noudattaa uusia tiukempia rajoituksia juuri kun ollaan tilanteessa missä virus uhkaa alkaa levitä hallitsemattomasti. ”Olemme kaikki väsyneet tähän tilanteeseen, minäkin olen” sanoi pääministeri Marin viime torstaina (25.2.) pidetyssä tiedotustilaisuudessa. On tietenkin inhimillistä ja lohduttavaa, että päättäjätkin kokevat väsymystä, mutta entä jos tällainen yleinen väsymystila iskee koko väestöön? Sillä saattaisi olla viruksen torjunnan suhteen katastrofaalinen vaikutus. Jos kansa on väsynyttä ja joukossa on myös niitä, jotka eivät usko koko koronaviruksen olemassaoloon, niin meillä on edessä haastavat ajat, kun väsymys ja välinpitämättömyys lisääntyvät viruksen kanssa samaan tahtiin.

Euroopan muihin maihin verrattuna koronarajoitukset ovat olleet Suomessa tähän saakka hyvin maltillisia. Olemme saaneet elää melko normaalia elämää, kasvomaskit ja turvavälit ovat onneksi monelle jo rutiinia. Saamme liikkua ulkona melko vapaasti, hoitaa asioita kirjastoissa, kaupoissa ja apteekeissa.  Netti ja sähköinen asiointi on ollut iso apu monessa tilanteessa.  Etätyö sujuu hyvin ja kokouksiin voi osallistua etänä. Vasta aivan viime aikoina meillä on alettu puhua huomattavasti tiukemmista rajoituksista ja mahdollisesta ulkonaliikkumiskiellosta, kun monissa maissa esim. ulkonaliikkumiskielto on ollut arkipäivää jo useamman kuukauden. 

Viime päivien sekava tiedotus ja virkamiesten kiistely julkisuudessa eivät anna hyvää ja uskottavaa kuvaa Suomen viranomaisten yhteistyökyvystä vakavan kriisin keskellä. Kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden pitäisi olla kaikessa prioriteetti. Nyt otsikoissa ovat erimielisyydet siitä, kuinka lakia tulkitaan. Uudet rajoituksetja sulkutoimet tuovat talouteen lisää epävarmuutta. Yritykset ovat lomauttaneet paljon työntekijöitä ja työttömyys on kasvusuunnassa. Viranomaisten tiedotus ja viestintä tarvitsevat selkeän ryhtiliikkeen, sujuvaa yhteistyötä, jotta uskottavuus koronaviruksen torjumiseen ja kansalaisten suojelemiseen säilyy. Nyt on tärkeintä se, että viranomaisten viestinnän on oltava selkeää jotta motivaatio rajoitusten noudattamiseen pysyy jatkossakin hyvänä.

Ville Sakko

Kuva Gerd Altmann Pixabaystä