Varjoiselta kujalta kohti valoa

Viime sunnuntaina siirryimme kesäaikaan ja sitä edellisenä lauantaina oli kevätpäiväntasaus, päivänvalo on ottanut pimeydestä erävoiton. Olemme jälleen matkalla kohti valoisaa kevättä ja kesää. Muutama päivä ennen kevätpäiväntasausta kävelin työpäivän jälkeen Katajanokalla. Pysähdyin Laivastokadulla sijaitsevan kaariportin kohdalla, katsoin portista rakennuksen seinään heijastuvaa valokaistaletta. Kujan päässä näkyi enemmän auringonvaloa, sininen taivas ja pilvenhattaroitakin näkyi aivan kuin kesällä. Kylmä tuuli puhalsi ja muistutti että nyt on vielä kevättalvi. Päivän synkät koronauutiset herättivät jälleen kerran huolta tulevaisuudesta. 

Näkymä kaariportilla herättää monenlaisia ajatuksia, uteliaisuutta, pelkoa, rohkeutta, epävarmuutta ja seikkailua. Päätin astua portista sisään kujalle ja tunsin, kuinka kylmä tuuli vaikeni välittömästi, kun kujan talot antoivat tuulensuojaa. Kävellessäni kujaa pitkin minut valtasi jonkinlainen helpotuksen tunne, olin suojassa. Vaikka maailma ympärillämme on kovin epävakaa tai voisi sanoa jopa epänormaali, niin meillä on kuitenkin yksilöinä suuri valta itseemme ja sisimpäämme, siihen kuinka koemme asioita ja miten annamme niiden vaikuttaa itseemme. 

Elämän aikana kohtaamme monenlaisia ovia ja portteja, läheskään aina emme tiedä mitä niiden ovien takana on ja mikä meitä odottaa tulevaisuudessa. Osaammeko avata oikean oven tai uskallammeko astua ovesta tai portista sisään? Riittääkö meillä rohkeutta lähteä kulkemaan tuntematonta polkua pitkin kohti määränpäätä, joka ei vielä ole selkeä? Kapea kaariportti paljasti minulle, että ainakin valoa on näkyvissä, ja kun maltan kävellä eteenpäin niin sitä on tulossa lisää. 

Otin kuvan kännykkäkamerallani kaariportin takana avautuvasta näkymästä. Kuva tallentui valokuva-albumiin muiden kuvien joukkoon. Kului muutama päivä ja huomasin ajattelevani kuvan näkymää, se oli jäänyt mieleeni, eikä se jättänyt minua rauhaan. Lopulta kuva ja sen tuomat ajatukset voimistuivat mielessäni niin paljon, että päätin kirjoittaa niistä myös sinulle.

Ajatukseni on, että kun katsot kuvaa, niin se antaisi myös sinulle muistutuksen, että olemme matkalla kohti valoisampia aikoja. Olipa elämäntilanteesi tällä hetkellä millainen tahansa, niin kuva on tarkoitettu meille kaikille. Toivon että kuva antaa sinulle jotakin minkä voit tallentaa sisimpääsi voimavaraksi tulevaa varten. Elämässämme on hetkiä ja aikoja, jolloin kaipaamme tavallista enemmän jotain konkreettista vahvistamaan ja kannustamaan matkaamme eteenpäin. Se voi olla toivoa, valoa, rohkeutta, uteliasta mieltä ja kannustusta. Tule varjoiselta kujalta mukaan matkalle kohti kevään valoa ja kesän aurinkoisia päiviä koronarajoituksia ja suosituksia noudattaen.

Ville Sakko

Kuva: Ville Sakko