Jäähyväiset Katajanokanlaiturille

Katajanokanlaituri 4 on ollut Helsingin Työkanavan toimitilana vuodesta 2017 lähtien. Nyt on aika jättää jäähyväiset, sillä tilan tulee olla tyhjänä 30.4.2021 mennessä. Helsingin Työkanava muuttaa uusiin toimitiloihin Sörnäisten rantatielle. Muuttotöitä on tehty viime päivinä ahkerasti ja tila on saatu tyhjennettyä.

Nykyinen toimitila Katajanokanlaiturilla on saanut purkutuomion. Paikalle on tulossa työeläkeyhtiö Varman ja Stora Enson rakennushankkeena uusi Katajanokanlaituri. Rakennuksessa tulee toimimaan muun muassa Stora Enson pääkonttori ja hotelli. Uuden rakennuksen on tarkoitus olla myös kaupunkilaisten ja erilaisten palveluntarjoajien kohtaamispaikka. Rakennustöiden on määrä alkaa tänä vuonna ja valmista pitäisi olla 2023.

Seison pitkän käytävän päässä, katson sen toiseen päähän. Huoneet ovat tyhjentyneet ja hiljaisuus on laskeutunut. Mieleeni alkaa tulvia paljon muistoja ja tapahtumia. Kirjaston oven luona muistan, kuinka huoneen pöydän ympärillä on istuttu ja käyty monenlaisia keskusteluja erilaisissa ryhmissä. Valoryhmän voimaannuttavat keskustelut antoivat toivoa ja valoa, dokkariryhmässä katsoimme perjantaisin dokumenttielokuvia ja keskustelimme niiden pohjalta. Kevätremonttiryhmässä saimme vinkkejä ruokavaliosta ja liikunnasta, joogaryhmässä tutustuimme joogan ja meditaation kautta intialaiseen filosofiaan. Suomi Cafe – ryhmässä tutustuimme maahanmuuttajiin ja autoimme heitä oppimaan suomen kieltä sekä joimme somalialaista kahvia ja teetä. Purnausryhmässä saimme sanoa asioita jotka olivat pielessä ja yhdessä jaettu murhe sai asiat tuntumaan hieman paremmilta. Viimeistään inspiroivan toiminnan ryhmässä huolet ja murheet jäivät taakse, kun saimme toimintaterapeutilta eväitä parempaan elämään. Nyt katson tyhjää kirjastohuonetta, niin paljon elämää, iloa, urahaaveilua ja henkilökohtaisia asioita on tämä huone nähnyt näiden vuosien aikana. Vi diskuterade också på svenska. Nyt on aika sammuttaa kirjaston valot ja sulkea ovi. 

Kirjastoa vastapäätä käytävän toisella puolella on taideluokka. Täällä on nähty paljon luovuutta, tunnen kuinka tyhjän huoneen ilmassa leijuu vielä värien kiehtova maailma, korvani kuulevat ompelukoneen hurinaa ja piirustuspaperien kahinaa. Askartelua, ompelemista, maalaamista, piirtämistä. Täällä sain tutustua muun muassa m. veda-maalaukseen, kuinka terapeuttista sen tekeminen olikaan. Katson taideluokan ikkunoita ja muistan että juuri tuo ikkuna oli ns. hyvän energian ikkuna, jonka eteen oli askarreltu sieppareita, jotka suodattivat huonot energiat pois. On aika sammuttaa taideluokan valot ja sulkea ovi.

Kävelen käytävää eteenpäin, oikealle jäävät kaksi ICT-luokkaa. Tietokoneet, pöydät ja tuolit on jo viety uuteen toimitilaan. Näissä luokissa on opiskeltu paljon hyödyllisiä työelämässä tarvittavia ICT-taitoja erilaisilla kursseilla. Luokan ikkunoista näkyy vastapäinen rakennus Tulli-ja Pakkahuone, tuo historiallinen rakennus jää katsomaan, kun tämä rakennus puretaan vierestä pois. On aika sammuttaa ICT-luokkien valot ja sulkea ovet.

Käytävä jatkuu kohti eteisaulaa, aulan ympärillä olevat toimistohuoneet ovat myös tyhjiä, seinien ilmoitustaulut on viety pois. Aulassa muistan, kun tulin tänne ensimmäisen kerran ennen joulua 2019 käymään ja tutustumaan paikkaan. Silloin minulle tuli välittömästi tunne, että nyt olen avannut oven paikkaan, joka tulee olemaan merkityksellinen. Ajan myötä pääsin työkokeiluun ja alkuvuodesta 2021 sain palkkatuetun työpaikan tiedotustiimistä.

Aulassa käytävä kääntyy vasemmalle jatkuen lounaskahvilaan ja kokoushuoneisiin. Keittiö on nyt purettu, mutta kun suljen silmäni niin voin kuvitella tulleeni sopivasti lounaalle. Otan taskustani lounaslipukkeen ja laitan sen piikkiin. Tänään lounaana on riisiä ja chili con carnea. Kävelen ruokatarjottimen kanssa kohti kantapöytääni, missä kollegani jo ovat syömässä. Tästä paikasta on hienot näkymät Kauppatorille ja vastapäiselle rannalle, missä sijaitsee kauppahalli ja Siljan laivaterminaali. Aurinkoisina päivinä meillä oli tapana juoda lounaan jälkeen kahvit ulkoterassilla merimaisemia ihaillen. Niinä päivinä, kun meri oli armoton ja myrskytuuli puhalsi, tuli terassilla tunne kuin olisi laivalla, joka seilasi myrskyävällä merellä. Suljen terassin oven.

Katson vasempaan kulmaan missä oli pieni sohvanurkkaus. Mieleeni tulevat täällä järjestetyt hienot taidenäyttelyt, joita tilassa järjestettiin. Lounaskahvilan ja sohvanurkkauksen seinät tarjosivat mainion näyttelytilan taideteoksille. Toisinaan oli kiva istahtaa sohvalle, hengähtää töiden keskellä ja katsella tauluja. Taideterapiaa. Seinällä oli muun muassa  ”Ole kuin vesi” taideteos, kuinka usein sen värimaailma ilahduttikaan minua. On aika sammuttaa lounaskahvilan valot.

Kurkistan vielä entiseen työhuoneeseeni. Se on tyhjä, jäljellä on vain näkymät ikkunasta Katajanokalle. On tullut se hetki, jota olen pelännyt eli on aika sanoa hyvästit Katajanokanlaituri neloselle. Kyyneleet silmissä ja haikein mielin astelen rappusia alas ulko-ovelle. Pian tätä rakennusta ei ole enää olemassa, Helsingin Työkanavan aikakausi Katajanokalla on päättynyt.

Makasiinina ja risteilylaivalaiturina toiminut rakennus on tullut tiensä päähän. Helsingin Työkanava sai toimia rakennuksessa neljä vuotta. Ulko-oven sulkeutuessa mereltä puhaltava tuuli tarrautuu minuun kiinni, aivan kuin tuulenpuuska halaisi ja lohduttaisi minua. Uudet tuulet puhaltavat kohti Sörnäisten rantatietä, missä Helsingin Työkanavan toiminta jatkuu kevään aikana. Katajanokanlaiturin tuuli kuljettaa minua eteenpäin ja tallennan tämän paikan muistot sisimpääni.

Teksti ja kuvat: Ville Sakko