Elämää koronan jälkeen

Anna vilkaisi viimeisen kerran peiliin ennen ryntäämistä bussipysäkille. Tuntuipa oudolta käyttää huulipunaa. Hän ehti bussiin juuri sopivasti, kiipesi sisälle ja alkoi etsiä katseellaan vapaata istumapaikkaa. Bussi oli täynnä matkustajia, äänekäs puheensorina täytti matkustamon.

Anna tunnisti takapenkillä istuvan miehen, hän kävi samalla kuntosalilla kuin Anna. Mies viittilöi Annalle ja huusi ”Tänne vaan, kyllä tähän vielä yksi mahtuu”. Anna ahtautui takapenkkiin kuudenneksi, oli hieman ahdasta mutta olkoon. Vieruskaveri alkoi heti kiinnostuneena kysellä mihin Anna on matkalla. Samaan hengenvetoon hän itse kertoi olevansa matkalla työpaikalle pitkän etätyöjakson jälkeen. Hän oli innoissaan. Mies otti taskustaan pastillirasian ja tarjosi muillekin, kaikki kaivelivat kiitellen raikkaita piparminttuja rasian uumenista.

Toimistolla kollegat olivat kokoontuneet kahvihuoneeseen aamukahvin pariin. Anna vaihtoi poskisuudelmat lähimpien kollegojen kanssa, esimies kurkisti oviaukosta ja tyytyi vain hätäisesti nyökkäämään . – Hän ei varmaankaan ole ottanut rokotetta, Anna tuumi.

Annan aamupäivä kului hujauksessa vilkkaiden palavereiden ja asiakastapaamisten merkeissä. Lounastauolla hän jonotti ruokalassa tovin, ennen kuin pääsi raastepöydän ja lounasbuffetin kimppuun.

Töiden jälkeen Anna kiirehti kauppaan. Hän oli unohtanut, että marketissa oli SuperHyperpäivät ja jaossa ilmaisia ämpäreitä! Anna ajautui ihmisvirran mukana osastolta toiselle ja juuttui ämpärijonoon tahtomattaan. Hän ei päässyt ihmismuurin keskeltä minnekään – toisaalta mikäs siinä ollessa, ämpäreitä tarvitaan aina.

Anna saapui pari tuntia myöhemmin kotiin kuin tavallisesti, hänen puolisonsa Mikko olikin jo odotellut hieman huolissaan. Hän oli saanut kaksi lippua kohuelokuvan loppuunmyytyyn ensi-iltaan, ja heidän tulisi jo kiirehtiä elokuvateatteriin.

Upean elokuvan jälkeen he menivät vielä suosittuun baariin. He joutuivat jonottamaan puoli tuntia, ennen kuin pääsivät ahtautumaan sisälle. Musiikki soi täysillä ja ihmiset tanssivat kuin viimeistä päivää pienellä parketilla, Anna ja Mikkokin heittäytyivät villiin tanssiin tungoksen keskellä.

Kotiin päästyään Mikolla oli Annalle vielä lisää yllätyksiä: Mikko oli saanut kesämökin viimein myytyä, ja oli varannut heille kahden viikon mittaisen kiertomatkan kaukoitään. – Ihanaa, huudahti Anna.

Teksti: Tiina Nevalampi