Nimien viidakossa

Yhtenä työvoimapoliittisena tehtävänäni mietin, missä yrityksessä haluaisin olla töissä.

Ajelin kehä kolmosta, suurten toimistotalojen viertä. Vilkuilin samalla talojen valomainoksia, tällähän on firmoja vaikka kuinka paljon, olisiko näissä kenties joku kiinnostava yritys?

Whitney&Putton, Redapoint, Mondomatch, Whisperton….? Minkä alan firmoja nämä oikein ovat?

Ennenwanhaan yrityksen nimi kertoi heti, mistä on kyse. Esimerkiksi Viialan viilatehdas; Viialassa sijaitseva tehdas, jossa valmistetaan viiloja. Tai Helsingin kenkä ja kumi: täältä saa kenkiä ja kalosseja (luulisin). Mitä nämä kehätien valomainokset kertoivat satunnaiselle ohikulkijoille? Eivät niin mitään. Ehkä ne onkin tarkoitettu jo yrityksessä työskenteleville, että osaisivat suunnistaa oikeaan taloon toimistotornien viidakossa. 

Itella sentään tajusi vaihtaa nimensä takaisin Postiksi. On paljon kivempaa haukkua Postin hitautta kuin Itellan, kuulija oivaltaa heti mistä on kyse ja voi yhtyä mielipiteeseen.

Ammattinimikkeiden englannistamisesta en viitsi edes puhua, tai niiden epämääräisyydestä. Esimerkkinä erään yrityksen rekryilmoituksen ”Demand Planner”, googlekääntäjä antaa tulokseksi ”kysynnän suunnittelija”. Ei kerro yhtään sen enempää kuin vieraskielinen termi – ainakaan minulle.

Mies- sekä nais-nimikkeiden muuttamisesta henkilöksi en ole vielä muodostanut ehdotonta mielipidettä. Eri sukupuolissa ei ole mitään moitittavaa, mutta joissain asioissa sen häivyttäminen on suotavaa – toisaalta talonmies kuulostaa paljon turvallisemmalta kuin talonhenkilö.

Paras titteli, jonka olen kuullut, oli mummoni kysymys koskien aina uusia tuttavuuksia: ”Vuan onko se työimmeinen?”

Ystävällisin terveisin

Tiina Nevalampi

Jobless Jobseeker

Employment Channel of Helsinki

Kehä kolmosen varrelta.

Teksti ja kuva: Tiina Nevalampi