Mokia ikä kaikki

Virheistä oppii, sanotaan. Kukaan ei sano (ainakaan ääneen), miten paljon ne potuttaa vielä vuosienkin jälkeen. Niitä mokia en laita työhakemukseen, vaikka niiden avulla voisi erottautua hienosti muiden hakijoiden joukosta!

Paikallisessa pikkuisessa ruokabaarissa minä, kesäapulainen, tilasin vahingossa 36 kiloa kalaa vaikka piti olla 6 kiloa. Onneksi emäntä oli huumorintajuinen, ja vietettiin asiakkaiden ihmetykseksi ”iloista pakasteseiviikkoa”.

Leipomon pakkaamo oli kiva kesätyöpaikka. Päivä alkoi klo 6.00, kotiin pääsi jo puoliltapäivin. Kondiittorin loihtimat kakut säilytettiin erillisessä kylmävarastossa, sain käskyn hakea ylähyllyltä täytekakun myymälän vitriiniin. En viitsinyt ottaa jakkaraa avuksi, vaan pituuteeni (170 cm) luottaen kurkotin kakun hyllyltä ja – PLÄTS – se läjähti lattialle ja tietysti kermapuoli alaspäin. Ensi hädässä yritin paljain käsin muotoilla kakun alkuperäiseen malliinsa, lopulta menin itkuisena, kädet kermassa, kondiittorin nuhdeltavaksi. Seuraavalla kerralla muistin ottaa jakkaran.

Pikkujoulujuhliin suunnittelimme iloisen punavalkoisen kutsukortin, jossa oli juokseva numerointi illan arpajaisia varten (palkintoina mm. matkalahjakortteja). Enpä tiennyt, että juhlasalin valaistus oli seksikkään punainen, joten punavalkoisen kortin teksteistä ei saanut mitään selvää. Voittonumeroita luettaessa juhlaväki oli kiroillen tihrunnut arpalippujaan sytkäreiden valossa.

Sitten on vielä nöyryyttävämpiä tilanteita, joita ei naureskellen muistele. Kun tekemääni työtä arvosteltiin palaverissa kohta kohdalta kolmannen osapuolen taholta, tai kun hoksasin tehneeni ison virheen, jonka onneksi ennätin korjata viime tingassa ennen kuin kukaan muu ehti huomata sitä.

Miellyttävin virhe oli se, kun soitin asiakkaalle ja kerroin mokanneeni, asiakas vastasi ”tiesin sen kyllä ja arvostan, että kerroit asiasta ihan itse”.

Jostain syystä yksi lempilausahduksiani on arabialainen sananlasku ”vain Jumala on täydellinen”.

Teksti: Tiina Nevalampi