Ahdistavia aikoja

Lyön vaikka satasen vetoa, että illan pääuutisten aiheena on joku näistä: koronakriisi, Ukrainan tilanne tai ilmastonmuutos. Elämme vaikeita aikoja.

Muistellessa vanhoja hyviä aikoja kullakin vuosikymmenellä on ollut kriisinsä  – muistoni ulottuvat 70-luvulle saakka. Silloin puhutti luonnon saastuminen, koulussa piirustustunnilla tuherreltiin kamalia kuvia saastuneista metsistä ja kuolleista eläimistä. Sitten muistan energiakriisin; katuvaloja sammutettiin yöksi, taloja eristettiin muovilla eikä koteja saanut lämmittää liikaa. Isä kiroili kun bensa oli kallista, eikä autolla saanut ajaa yli kahdeksaakymppiä.

80-luvulla meitä pelotti ydinsota. Marssin mukana mielenosoituksessa, josta muistan elävästi huutamamme iskulauseen ”EI LEHMÄ KAIPAA SONNIA, KUN SATAA YDINPOMMIA”. Onneksi Reagan ja Gorbatshov saivat hommat sovittua. Tshernobylin onnettomuus toi aivan uudenlaisen ydinuhan tietoisuuteemme.

90-luvulla tuli lama: pankkeja kaatui, ihmiset menettivät työnsä ja koteja huutokaupattiin. Hätää kärsivät jonottivat ruoka-apua. Iiro Viinanen oli Suomen vihatuin mies. Lamasta toipuminen vei vuosia, eivätkä sen kokeneet unohda sitä ikinä.

Yksi jännittävä vaihe oli vuosituhannen vaihtuminen. Y2K oli päivän sana, pelättiin että koko maailma pysähtyy tai ainakin menee sekaisin. Moni ohjelmistoyritys taisi tehdä mittavan tilin oletettua ongelmaa ehkäistessä. Vuosituhannen vaihtuminen sujui kuitenkin ongelmitta.

2000-luvulle siirryttäessä kriisien ja uhkien määrä on kasvanut valtavasti, netti on tuonut kaukaisetkin konfliktit koteihimme lähes reaaliajassa. Terrorismi, sodat, ihmisoikeuksien loukkaukset ja luonnonkatastrofit seuraavat toinen toistaan. Näihin vielä lisätään nettiraivot, maalitukset ja verkkohuijaukset, niin ahdistukselta ja pelolta ei voi välttyä.

Alussa mainitsemiani uutisotsikoita en lähde enempää ruotimaan; ehkä näistä kriiseistä selvitään ja ollaan valmiita sekä viisaampia ottamaan vastaan seuraavien vuosikymmenten uudet kauheudet.

Tiina Nevalampi

Kuva: Pixabay