Valonpilkahduksia arkeen

forest-1950402_1920

Harmaa marraskuinen aamu. Huonosti nukuttu yö takana. Intoa, tietämättömyyttä, epävarmuutta, toiveikkuutta sielun syövereissä. Bussimatka stadin ytimeen, ratikalla ihmispaljoudessa loppumatka. Määränpäänä – ei Katajanokan terminaali, vaan Helsingin Työkanava HeTy ry:n koulutuskeskus.

Uusiin ihmisiin tutustumista, talon tapoja, oikkuja ja oivalluksia. Eihän tämä niin huono vaihtoehto olekaan! Edullisia lounaitakin on tarjolla. Kursseilla päivittyvät tietokonetaidot. Siinä sivussa voi aloitella työtä HeTyn tiedotuksen parissa. Facebookia, nettisivuja, esitteitä, tiedotteita. Suunnittelua, kirjoittamista ja valokuvausta. Kiinnostavaa työtä, jossa toimettomuutta ei tarvitse tuntea.

HeTy on monelle helpotus silloin, kun on pudonnut työmarkkinoilta. Työkokeiluja ja palkkatukipaikkoja. HeTyssä ymmärretään ihmisten heikkoudet ja puutteet. Jokaisella on myös taitoja, joita arvostetaan. On tärkeää muistaa ihmisyys – jokainen on yksilö, ketään ei voi asettaa väkisin tiettyyn muottiin. Kovia kokeneet ihmiset kenties pitävät hymyn pitkään piilossa tai tuovat sen esiin väkinäisesti. On vaikea saavuttaa takaisin luottamus yhteiskuntaan. Ja ihmisiin.

Ymmärtämisellä saavuttaa paljon enemmän kuin tuomitsemisella. HeTyyn ovat tervetulleita monenlaiset ihmiset iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta, koulutuksesta ja muista seikoista riippumatta. Tärkeintä lienee halu tehdä työtä ja toimiminen sen mukaisesti. Ja se, että yhteisö tukee ihmistä hänen tavoitteissaan.

Ihmisten erilaisuus on rikkaus, vaikka se vaatiikin joskus asenteiden muokkaamista. HeTyssä kurssit, ryhmät, retket ja muut toiminnot voivat tuntua saman toistolta, mutta näin ei ole. Jokaisessa päivässä ja ihmisessä on omat vivahteensa. Vain sen hetken – sen jälkeen kohtaamme jälleen uutta.

Kokemisen rikkaus on itsestä kiinni – kotiin jumiutuneen elämä ei välttämättä ole kovin vaihtelevaa. Syrjäytymisen ehkäiseminen on meidän jokaisen tehtävä. Tukea voi tarvita perheenjäsen, kaveri tai naapuri. Joskus ihan vain ihminen, jonka näemme kadulla.

Nyt on harmaa lokakuinen aamu, kuun viimeinen päivä. Vuosi takana, saldona mielekästä ja ehkä hyödyllistäkin tekemistä, uusia tuttavuuksia, palkkatuen tuomaa hetkellistä mielenrauhaa. Ihmisille on tärkeää, että saavat laskunsa hoidettua ja elämä on hetken aikaa muutakin kuin rahahuolia.

Koulutuskeskuksessa ihmisten vaihtuvuus on suurta, sillä sopimukset ovat enimmillään sen vuoden. Uudet kasvot perehtyvät tapoihin konkareiden avustuksella. Ja sopimuskautensa loppupuolella he kertovat talon tavoista toisille uusille kasvoille.

Huomenna on uusi päivä. HeTyn ohjelmassa on kulttuurikyläilyä, ekoaskartelua ja joogaa. Mukavia hetkiä hetyläisille. (HM)


HeTyn blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Häpeän tikapuut

Ensin olit yllättynyt, seisoit työpaikkasi edessä, kädessäsi kassi, jossa olivat työvaatteesi, sitten yllätys vaihtui jonkinlaiseksi riemuksi. Se oli takanapäin, kaikki tuo mitä piti päivisin väkisin uurastaa.

Oli aikainen syksy, puut vielä vihreitä ja ruusupensaissa nuppuja ja vanhentuneita kukkia, lintuja lensi iltapäivän taivaalla. Jokin huikaisi sinua. Nielaisit ilmaa, lähdit liikkeelle ja melkein lensit.

Nostit rahaa automaatilta, päätit kiivetä ylemmäksi, nostit koko tilisi, mikä tunne, huikean odottava, vapauden kotka kaarteli pääsi yllä ja sait lennokkaita ajatuksia. Ajauduit puolitutulle ostarille Itä-Helsinkiin. Menit ensimmäiseen baariin ja tilasit lasillisen viiniä, hienoa viiniä, kuplivaa viiniä, loistavaa, sumentavaa viiniä.

finnish-1883534_1920

Aurinko laski. Nousit ylemmäksi ja ylemmäksi, olit taivaassa asti, tähtien kirkkaassa loisteessa, huomenna olisi vapaapäivä ja sitten ja sitten ja sitten ja joka päivä.

Aamuyöstä olit kirkas, yhtä kirkas kuin kohta nouseva aurinko, täynnä kuiskuttavia salaisuuksia, täynnä tuoksuja, täynnä iloa.

Meni viikko, meni toinen.

Lopulta makasit huoneesi lattialla. Et jaksanut nousta. Puhelin soi, et vastannut, ovikello soi, et voinut enää avata.

Postilaatikosta tippuivat kirjakuoret eteisen matolle, jäivät makaamaan siihen kuin kuolleet perhoset. Jääkaappi oli tyhjä, tili oli tyhjä.

Olisi mentävä Kelaan, sosiaalitoimistoon, olisi mentävä terveyskeskukseen, mielenterveystoimistoon, työvoimatoimistoon… olisi mentävä kaverin luokse vippaamaan rahaa bussilippuun.

Olit nyt hämmentynyt ja peloissasi. Olit yksin. Puhelin lakkasi soimasta, ovikelloa ei soittanut kukaan, mutta kuolleet perhoset olivat jo täyttäneet koko eteisen, pakenit parvekkeelle. Parvekkeella näit, että ulkona satoi, lehdet olivat jo tippuneet puista ja sinä olit yhtä harmaa kuin luonto itse.

rain-2563986_1920

Soitit – sosiaalitoimistoon. Sait ajan. Menit. Häpeä söi sinua, se haukkasi sinusta palasia kuin muinainen dinosaurus. Virkailijalla oli sanomista, nan nap, se sanoi, ja jup jup,  ja että sinullahan pitäisi… ja nyt sitten näin ensikertalaisena saisit kuitenkin hieman apua, no vuokraan, ettei kadulle sentään.

Harmaus kietoi sinut sateeseen ja kylmään, häpeä odotti sinua sossun nurkalla,  ne kaikki lennokkaat ajatukset laahasivat perässäsi sankoin joukoin monkumassa, miksi, miksi, miksi?

Häpeä veti sinua alaspäin, jos nyt edes vuokraan, jotta ei nyt kadulle sentään. Olit jo kadulla.

Olit poissa itsestäsi, olit poissa rutiineistasi, olit poissa työpaikaltasi, olit poissa kaikkialta, kaikista listoista, kaikkien muiden ihmisten oikeuksista ja heidän elämästään.

Tikapuut, Kelaan, tee asumistuki-ilmoitus, tee toimeentulotuki-ilmoitus, tee työmarkkinatuki-ilmoitus. Mene työvoimatoimistoon, selvitä, selvitä miksi olet nyt tässä, mistä tämä johtuu, oletko syyllinen, jos olet, häpeä.

Meni puoli vuotta, vaelsit kasvojasi piilotellen, häpeän taakka kasvoi, ei ollut varaa ostaa uusia vaatteita, ei saippuaa, eipä juuri ruokaakaan.

Diakoni antoi 20 euron ruokalapun kauppaan, et kehdannut käyttää sitä. Menit kasvojasi peitellen Hurstin jonoon. Söit makkaraa, makkaraa, makkaraa, leipää ja taas makkaraa, lihoit. Eikä kukaan tullut.

Viimeisinä päivinä ennen romahtamista availit kuolleita perhosia eteisessä ja itkit. Sitten ne tulivat kun kiljuit apua alastomana parvekkeella. (AK)


HeTyn blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Maailma kääriytyy pimeyteen

relaxing-1979674_1920 Lokakuu alkoi, se sai minut miettimään tulevaa pimeää aikaa. Ajatus tulevasta sekä kiehtoo että kauhistuttaa. On mukava unelmoida koti-illoista lämpimään peittoon kääriytyneenä, sohvan nurkassa, sylissä keskeneräinen kirja. Tai ehkä televisiosta on alkamassa lempisarja tai leffa, olo on lokoisa. Maailma ympärillä on kääriytynyt pimeyteen kuin minä peittooni. Mikä ihana idylli!

Mutta…

Samaan aikaan aamut ovat pimeitä, illat ovat pimeitä ja yöt ovat todella pimeitä. Välissä olevaa muutaman tunnin hämäryyttä kutsutaan päiväksi. Napapiirin pohjoispuolella päivä katoaa kokonaan. Suomen pohjoisimmassa kunnassa Utsjoella kaamos kestää 52 vuorokautta. Etelässä varsinaista kaamosta ei onneksi ole. Vuoden lyhyin päivä, talvipäivän seisaus, on kuluvana vuonna lauantaina 22. joulukuuta. Silloin päivän pituus on 5 tuntia 49 minuuttia.

Pimeys on näkyvän valon puuttumista

”Tähtitieteellisen pimeyden katsotaan vallitsevan silloin, kun Aurinko on yli 18 astetta horisontin alapuolella. Silloin Auringon valoa ei siroa ilmakehän molekyyleistä juuri lainkaan ja yötaivaan kirkkaus on vain 1/400 000-osa siitä, mitä se on Auringon ollessa juuri horisontissa. Kun Aurinko on 12–18 astetta horisontin alapuolella, vallitsee tähtitieteellinen hämärä, jolloin on käytännössä myös jo täysin pimeää.”

”Suomessa ei tule missään täyttä pimeyttä toukokuun ja heinäkuun välillä. Suomessa kaikkein pimeimmät yöt esiintyvät alkusyksyllä elokuun lopun ja syyskuun aikana. Silloin maa on tumma ja lumeton, ja puiden lehdet vähentävät ulkovalaistuksen leviämistä taivaalle. Päiväntasaajalla pimeys (astronominen hämärä) kestää joka yö vuoden ympäri vähän yli 10 tuntia.”

Näinhän tämä toistuu, vuodesta toiseen. Olemme täällä pohjoisella pallonpuoliskolla tähän sopeutuneet, kuka hyvin, kuka vähän huonommin. Mutta yhtä kaikki, aina se valo voittaa. Peittojen alta sohvan nurkasta, horroksesta, kuoriutuu levännyt ihminen toivottavasti täynnä uutta puhtia ja valoisia ajatuksia. (AKV)

(Lainaukset Wikipediasta)


HeTyn blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Sanktioita epäkelvoille päättäjille?

gavel-2492011_1920

Nykyinen yhteiskuntamme perustuu pitkälti sanktioille, kun on kyse vastuista, velvollisuuksista tai muuten yhteiskuntakelpoisuuden ylläpitämisestä. Sen ovat saaneet kokea kaikki vähäosaiset – vanhukset, invalidit, lapsiperheet, vähätuloiset, työttömät ja niin edelleen.

Järjestelmään luodaan menettelytapoja, joilla ei ole aina mitään tekemistä terveen järjen tai oikeudenmukaisuuden kanssa. Näiden menettelytapojen luojat saavat porskuttaa turvallisesti eteenpäin ja heille suodaan oikeus uusiin päähänpistoihin, joilla hankaloitetaan entisestään tavallisten ihmisten elämää.

Kuvitellaan yhteiskunta, jossa asiat käännettäisiin päälaelleen. Sanktiot kohdistettaisiin ennen kaikkea typerien menettelytapojen ideoijiin, ei tietenkään perusteetta, vaan käytännön osoittamana.  Virkanimityksen, palkkatason ja yhteiskunnallisen aseman turvaamat henkilöt saisivat hetkeksi asettua niiden ihmisten asemaan, joita heidän päätöksensä koskevat.

labor-3485805_1920

Päättäjien sanktiot voisivat perustua moniin eri seurantamenetelmiin yhteiskunnan eri tasoilla. Otetaan esimerkiksi kansalaisaloitteet. Jos voimassa oleva laki tai toimintatapa herättää niin suurta vastustusta, että se kerää uuteen käsittelyyn vaadittavat 50 000 nimeä, keskeytetään lain alkuperäisen ehdottajan toimeentulo tutkinnan ajaksi. Asiaan nimettävä elin saa tutkia, onko lain ehdottaja osoittanut epäpätevyyttä tai erityisen huonoa harkintakykyä silloisessa työssään.

Jos näin todetaan, pienennettäköön lain ehdottajan tulotasoa rangaistuksena 20 prosenttia seuraavien puolen vuoden ajalta.  Ja jos kansalaisaloite vielä johtaa lainmuutokseen, erotettakoon lain ehdottaja määräajaksi tehtävästään. Erityistarkasteluun voitaisiin ottaa kansanedustajat – ne jotka ovat puoltaneet aikanaan huonoksi osoittautunutta lakia, saisivat osakseen vaikkapa 10 prosentin palkanalennuksen määräajaksi.  Toisikohan menettely uudenlaista harkintaa lakiprosesseihin?

Tuskailemme byrokratian kanssa, erityisesti silloin, kun haemme lain meille suomia yhteiskunnan tukia. Kyse voi olla työttömyysajan korvauksista, sairausajan päivärahoista, lapsilisistä tai vaikkapa asumistuista. Tyypillistä on, että asian käsittely kestää pitkään, nykyisin monesti yli määriteltyjen ohjeaikojen. Määrättäköön viranomaistahon vastuuhenkilöille (asian käsittelijät ja heidän esimiehensä) portaittain nouseva palkanvähennys ohjeajan ylityshetkestä siihen asti, kunnes he tekevät asiaa koskevat päätökset.

justice-2071539_1920

Monilla viranomaisilla tuntuu olevan tapana tehdä päätökset hakemuksiin ensin kielteisesti ja vasta valitusten kautta kansalainen voi saada hänelle kuuluvaa oikeutta. Rangaistusmenettely voitaisiin ulottaa myös näihin tapauksiin. Jos viranomainen on tehnyt aiheettoman kielteisen päätöksen, hänhän osoittaa silloin epäpätevyyttä tehtäväänsä ja aiheuttaa vain huomattavia lisäkuluja järjestelmälle valitusten ja oikaisuvaatimusten myötä. Siitä rangaistuksena pienennettäköön hänen palkkaansa määräajaksi vaikkapa samalla 20 prosentilla kuten edellä olevissa tapauksissa. Ja jos tapaukset toistuvat, palkanalennusta kovennetaan asteittain.

Jos työvoimaviranomainen perusteetta määrää sanktioita työnhakijalle, alennettakoon myös hänen palkkaansa 20 prosentilla. Lisäksi hänet voidaan määrätä osallistumaan kurssille, jossa opetellaan kohtelemaan työnhakijoita ihmisarvoisella ja kunnioittavalla tavalla. Jos työvoimaviranomainen kieltäytyy ilman pätevää syytä kurssista, asetettakoon hänen palkanmaksuunsa parin viikon karenssi.

Meitä kyykytetään monin tavoin. Miltä tuntuisi, jos epäkelpoja päättäjiä ja viranomaisia kohdeltaisiin samoin periaattein? Onko kyse päättäjien ammattitaidottomuudesta vai hiljaisesti hyväksytystä järjestelmästä, jossa ensin hutkitaan, sitten tutkitaan? Tai joka tapauksessa rangaistaan – ihan vain varmuuden vuoksi? (HAM)


HeTyn blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Kuolemattomuuden tavoittelemisen olennaiset seikat eli maailmankaikkeuden uudistaminen

person-731423_1920

Herra epävarma rakennustyöläinen sai ajatuksen.

– Kuolemattomuus, hän huudahti ja laski heti laastikauhansa.

– Heureka, hän oikein innostui.

Nyt minä laitan hanskat naulaan ja alan uudistaa maailmankaikkeutta, tai ainakin parantaa maailmaa.

Herra rakennusfirman epälaillinen ja pimeä omistaja sanoi tämän kuullessaan:

– Sinä saat potkut.

Omistaja potkaisi epävapaata rakennustyöläistä takamuksille ja niin hänestä tuli työtön.

– Vapaus, veljeys ja tasa-arvo, hän kiljahti ja ryntäsi tavoittelemaan kuolemattomuutta. Kaupungintalon seinään hän kirjoitti: vain aurinko on todellinen lämmönlähde. Sairaaloiden seinille hän kirjoitti: sairaat ovat epäolennainen osa yhteiskuntaa / puolustakaa vammaista oikeudentuntonne mukaan / onko sairautta olla työtön ja vapaa. Sitten hän rauhoittui.

Häntä vastaan käveli vanha nainen. Oikeastaan se ei ollut nainen se muistutti lähinnä Selleriä. Vapaa/vastuuton/onnellinen työtön entinen rakennustyöläinen kuiskasi vanhan Sellerin korvaan:

– Kuolemattomuus ja sen vapauttavat seikat alkavat, ne alkavat… tuota mistä?

– Luulisin, että kyseessä on kuitenkin jonkinlainen väärinymmärrys. En valitsisi kuolemattomuutta kuoleman sijaan, kuiskasi Selleri myötätuntoa äänessään.

– Entä maailmankaikkeus, sen uudistaminen, kysyi työtön epävarmana.

– Enpä sanoisi tuohon mitään, tuskin jaksan itsekään uudistua, Selleri kuiskasi melkein itkien.

– Kuinka vanha olette, työtön kysyi lempeästi ja silitti Sellerin ohutta harmahtavaa hiustupsua.

– En tiedä itsekään, olen ehkä kuolematon. Toivon sinulle poikaseni, todella toivon sinulle kuolemaa.

Sellerin ääni oli niin täynnä empatiaa ja lempeyttä, että se sai entisen rakennustyöläisen itkemään vuolaasti. (ANUK)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

 

Loppukesän musiikkitärppejä Etno-Espasta Kaivarin konserttiin

LFBB

Ehtymätöntä naisenergiaa tarjoava bilebändi Ladies First Big Band on keikalla Espalla 24. elokuuta 25-vuotisen taipaleensa kunniaksi. (kuva: LFBB arkisto)

Liput ovat kalliita, konsertit ovat vähävaraisen ulottumattomissa! Näin ei välttämättä ole. Kovaa musiikinnälkää työttömät ja muut kiinnostuneet voivat tyydyttää ilmaiskonserteilla.

Vuodesta toiseen olen ihaillut Espan lavan aktiivista ja monipuolista toimintaa. Kesäisin Espan lava on pääasiassa musiikin näyttämönä. Tarjonnasta ehtii vielä saada osansa.

Elokuu on pyhitetty Etno-Espalle, joka keskittyy kotimaiseen kansanmusiikkiin arki-iltapäivisin. Tarkoituksena on esitellä urbanisoitunutta ja fuusioitunutta, mutta omasta perinteestä ammentavaa musiikkia.

Etno-Espan avajaiset ovat maanantaina 6. elokuuta kello 16. Silloin esiintyy Tuuletar, joka on kansainvälisesti palkittu vocal folk hop –yhtye. Tiistaina samaan aikaan esiintyy Henna-Maija Vannemaa Quartet, jonka esityksessä yhdistyvät argentiinalainen tango, jazz ja kansanmusiikki. Tero Hyväluoma Group jatkaa kello 17.15 yleisön viihdyttämistä.

Keskiviikkona on vuorossa kello 16 Jutta Rahmel ja kello 17.15 Suden Aika. Torstain tähtiä ovat Ahoo Band & Friends kello 16 sekä Maria Reikko & Best Case Scenario band kello 17.15.

Perjantain kattaukseen kuuluu kolme esitystä. Viihteellisessä MIL-Espa –konsertissa saa vuoron Kaartin soittokunta kello 14. Tero Pajunen vie folkin tunnelmiin kello 16. Uimonen/Lorenzen tarjoaa nykyaikaista, pohjoismaista kansanmusiikkia jazziin, impressionismiin, polyrytmiikkaan ja improvisaatioon yhdistettynä kello 17.15.

Lauantaina Espan lava viihdyttää lapsia. Pikku Papun kvartetti konsertoi kello 14 ja Trio Sahrami kello 15.

Tulevia esiintyjiä ovat muun muassa Desirée Saarela & Maria Kalaniemi (13.8.), Kikattava Kakkiainen (18.8.), Sakari Tammilehto & Solitaire (22.8.), Tevri Ensemble – Kaukametsän kuoro (24.8.), Ladies First Big Band 25v Disco Celebration (24.8.) sekä RootsEspa (25.8.).

Life on the Capital Cities –konsertti tarjoaa 13. syyskuuta kello 19 Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa mahtipontisen ja yllätyksellisen elämyksen. Esiintyjinä ovat Helsingin poliisisoittokunta ja Moskovan poliisiorkesteri, joissa on yhteensä lähes sata ammattimuusikkoa. Ohelmistossa ovat muun muassa Aulis Sallisen Palatsirapsodia sekä Pjotr Tsaikovskin 1812 alkusoitto. Konsertin lippuja on vielä saatavilla – ne maksavat vain Lippupisteen palvelumaksun (1,50 e).

Isac2017_2

Isac Elliot kuuluu Kaivarin ilmaiskonsertin esiintyjäkaartiin. (photo by Olav / Sony Music)

Kesän huippuhetkiä on Kaivarin konsertti, jossa esiintyvät Maija Vilkkumaa, Von Hertzen Brothers, Litku Klemetti, Töölön Ketterä, Isac Elliot, UMO & Paperi T. Tapahtumalla juhlitaan Helsingin Juhlaviikkojen 50-vuotista taivalta. Mukana on pikniktunnelmaa ja runsaasti oheisohjelmaa. Konsertti on sunnuntaina 19. elokuuta alkaen kello 14 ja siihen on vapaa pääsy.

Musiikki on olennainen osa elämää. Se tarjoaa parhaimmillaan viihdyttäviä elämyksiä ja saa arjen huolet ja rutiinit hetkeksi taka-alalle. Nauttikaa tarjonnasta tai tehkää omat poimintanne! (HAM)

Lisätietoja:

http://www.helsinginjuhlaviikot.fi/ohjelma/kaivarin-konsertti/

http://www.espanlava.fi/

http://poliisisoittokunta.fi/events/event/life-in-the-capital-cities-2/


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Lomailua kesällä – kuinka säilytän ihmissuhteet ja mielenterveyden

holiday-1829964_1920

Onko lomasi pakkosuoritteita, väkinäistä hauskanpitoa ja tiukkoja aikatauluja?

Koko pitkän, pimeän syksyn, talven ja kylmän kevään sitä suunnitellaan, unohtumatonta kesälomaa. Lomaa, joka huuhtoisi kaiken kertyneen stressin, tuskan ja väsymyksen. Haaveillaan ajasta, jolloin sopuisasti puuhastellaan yhdessä perheen ja ystävien kanssa, sukulaisia tavataan mukavien muisteloiden merkeissä, omaa aikaa vietetään kirja tai käsityö sylissä, lasissa milloin mitäkin helmeilevää, kylmää juomaa. Kaiken yllä paistaa ainainen aurinko, ihmiset ympärillä hymyilevät onnellisina. Kaikki on paremmin kuin koskaan.

Kuuluu muutama ukkosen jyrähdys, kolea kesäsade kaatuu niskaan. Suunnitelmat huvipuistoista, nähtävyyksistä, risteilyistä, kesäisistä aterioista grillin äärellä ulkona sinisen taivaan alla yhdessä kauan kaivattujen ihmisten kanssa valuvat sateen mukana tulviviin ojiin. Muutaman viikon jatkunut sade on kypsyttänyt välit jo läheisimpiin ystäviin ja perheenjäseniinkin. Odotetut ilo, nauru ja hauskanpito ovat laimentuneet suun tiukaksi viivaksi ja mulkoiluksi, jos joku ehdottaa saunan lämmitystä. Siellä ei ainakaan palelisi.

Kuinka kummassa me onnistummekin vuosi toisensa jälkeen tässä? Muutamaan kesäiseen viikkoon ladataan koko vuoden ja edellistenkin lomien turhautumiset. Melko varmasti kompastumme taas kerran suuriin odotuksiimme. Tarvitseeko loman olla jotain suurta ja upeaa, tarvitseeko kaiken sujua virheettömästi ja mallikkaasti. Ehkä joka kesä ei tarvitsekaan tavata niitä ikäviä ihmisiä, sukulaisia tai kavereita, joiden kanssa tulee erimielisyyksiä aina tavatessa. Ehkä lepo ja virkistys eivät löydykään hulinan keskeltä tai extreme-retkeltä jossain ennenkokemattomassa paikassa.

cat-2360849_1920

Loman voi ottaa myös rennosti.

Voisiko pieni kuitenkin olla kaunista, saisiko halvalla sittenkin hyvää. Mitä tyytyväisyyteen tarvitaan? Yksinelävän ihmisen on helpompi vetää rajoja ja tehdä valintoja, muokata lomastaan omannäköisensä. Kun itseltä kysyy ajoissa mitä, missä ja kenen kanssa (ja millä budjetilla) voi lomastaan muokata mieleisensä. Muistaa vain mainita läheisilleen, että suunnitelmat ovat menneet uusiksi, perustella ei tarvitse.

Perheissä ja parisuhteissa onkin sitten jo otettava muita huomioon. Toiveiden sulattaminen yhteen on haasteellista, jokaista olisi kuunneltava ja sommiteltava lomanvietto sellaiseksi, että kaikki saisivat nauttia jostain lempipuuhastaan edes yhden kokonaisen päivän. Sopiva määrä tekemistä ja touhuamista, lepoa ja kiireetöntä yhdessäoloa. Muutama kohokohta ja väljyyttä sen verran, että yllätyksille ja improvisoinnille jää tilaa.

Yhtä kaikki: rentouttavaa, hauskaa, rauhallista, puuhakasta – ja mitä ikinä kukaan keksiikään toivoa – lomaa kaikille (kunhan se on omannäköinen)! (AKV)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Helpotusta arjen hankintoihin kirpputoreilta

Kun Suomi on lamassa, kirpputorit kukoistavat. Ihan järkeenkäypää toimintaa. Vaatteista ja tavaroista halutaan hyöty entistä tarkemmin ja siksi niitä kierrätetään. Toiset myyvät, toiset ostavat. Lapset kasvavat vauhdilla ja nopeasti ulos vaatteistaan – miksi vanhoja vaatteita heitettäisiin suotta pois?

Joillekin kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla kiertely on mieluisa harrastus. Toisille se on ainoa tapa saada uudistettua vaatekantaa tai hankittua hyödyllisiä tavaroita kotiin. Kirppiskierrokset voivat yksinkertaisuudessaan olla se päivän tai viikon toimi, joka houkuttelee ihmisen pois neljän seinän sisältä ja toimii siten syrjäytymisen ehkäisynä.

WP_20171023_003.jpg

Perintönä voi tulla suuria tavaramääriä, joista on nopeasti hankkiuduttava eroon. Jälkipolvilla ei aina ole voimia tai aikaa ryhtyä myyntityöhön, siksi paljon hyödyllistä ja jopa arvokasta tavaraa päätyy roskikseen. Itse harmittelen yhä noin 20 vuoden takaista sukulaisteni toimintaa. Kun iäkäs rouva menehtyi, hänen 1700-luvun perheraamattunsa ja antiikkihuonekalunsa saivat viimeiseksi osoitteekseen kaatopaikan.

Hintatietoisuudesta on hyötyä vanhoja vaatteita ja tavaroita ostettaessa ja myytäessä. Nettihuutokaupat tarjoavat hyvän pohjan arvioinnille. Välillä ihmiset surkuttelevat sosiaalisessa mediassa, kuinka he intoutuivat huutamaan kilpaa jotain Ikean rikkinäistä pöytää ja lopulta maksoivat siitä enemmän kuin uudesta. Kallista kiihkoilua.

Siitä on lyhyt matka huijatuksi joutumiseen. Olen nähnyt kirppiksillä Iittalan astioita, joissa juuri sopivasti se halkeama on peitetty hintalapulla, jossa ei tietenkään mainita vikaa.  Kerran joku myi wc-istuimen rengasta. Siinä oli roiskeiden sekaan laitettu hintalappu, jossa luki ”käyttämätön”. Tiimarin kipot ovatkin yhtäkkiä Timo Sarpanevan, Kaj Franckin tai Tapio Wirkkalan suunnittelemia.

flea-market-467729_1920.jpg

Ihmisten mielenkiinto erilaisiin esineisiin vaihtelee siinä missä vaatemuoti. Arabian Myrnat eivät enää ole niin hohdokkaita kuin takavuosina. Suuret antiikkiset huonekalut ovat monille ihmisille taakka –  he valitsevat mieluummin kevyitä kalusteita. Vuosikymmeniä sitten vain rikkaimmilla oli kotona piano. Ne olivat kodin keskipisteitä ja arvokkaita. Nykyisin niitä saa ilmaiseksi nettihuutokaupoista.

Televisio pursuaa ohjelmia, jotka kertovat huutokaupoista ja vanhoista tavaroista. Huutokauppakeisarin puuhasteluja on seurattu vuodesta 2013 ja suosio tuntuu yhä jatkuvan. Huutokaupan metsästäjistä on näytetty amerikkalaista ja kotimaista sarjaa. Briteillä on oma versionsa, joka tunnetaan nimellä Varastojen metsästäjät. Tarjolla on lisäksi Tanskalaisten antiikkiaarteita sekä Aarteenetsijöitä, joka vie katsojat Helanderin huutokauppoihin.

Monilla työttömyys on se aika, joka lähentää suhdetta kirpputoreihin. Kommenttinsa lausunut hetyläinen tuumaa: kun ei ole varaa ostaa kaupasta, menen kirpputorille. Hän kertoo ostavansa runsaasti käyttövaatteita sekä kirjoja – Kontista irtoaa neljä pokkaria eurolla. Luettu, edullinen kirja on helppo viedä takaisin myytäväksi. Haastateltu kertoo joskus sortuvansa heräteostoksiin. Kun hinta on alhainen, impulssiostoksetkaan eivät harmita.

Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksella on tapana jakaa tietyn ajan jälkeen ilmaiseksi vaatteet ja esineet, jotka eivät ole löytäneet ostajaa. Kierrätyskeskuksissa onkin vilskettä aina kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä. Hyvistä löydöistä on iloa pitkäksi aikaa. (HAM)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Huonoa palvelua ja muutosvastarintaa

Ota vuoronumero 20170514

Mennäkö lääkäriin vuoronumerolla vai ajan varaamalla? Edes terveysasemien henkilökunnalla ei ole aina yksimielisyyttä oikeasta menettelytavasta.

Uudistuksia tulee ja menee. On sitten kyse yrityksistä, yhdistyksistä tai viranomaisista. Miksei tieto muutoksista tavoita kaikkia asianosaisia? Ovatko vastaanottajat parkkiintuneita vanhoihin käytäntöihin? Monesti asiakas saa vakuutella ja todistella, että hän on perehtynyt asiaan ja on siten oikeassa. Osakseen hän saa epäileviä katseita ja väheksyviä kommentteja. Toisena harmillisena asiana on palvelusta toiseen pompottelu.
Tuore kokemukseni muutosvastarinnasta ja vastuun kiertämisestä on terveyspalveluista. Rajusti pahentuneen astmani vuoksi hakeuduin terveysasemalleni aamupäivällä, ja harmikseni näin, että pelkkään hoidon tarpeen arviointiin oli yli 25 ihmisen jono.

Hetken istuttuani huomasin aulan monitorissa terveysaseman ohjetekstin, että potilas voi nykyisin valita terveysasemansa kotikuntansa alueella. Jonotustilanne on tarkistettavissa netistä. Niinpä otin kännykän käteen ja näin, että oman terveysasemani yli neljän tunnin jono lääkäriin oli vaihdettavissa toisella asemalla 0-2 tunnin jonoon, eikä ajomatkakaan ollut kuin noin 10 minuuttia.
Siirryin toiveikkaana toiselle terveysasemalle ja edelläni arviointiin oli vain kolme asiakasta. Pääsin hoitajan luokse reilussa viidessä minuutissa. Ensiksi hoitaja närkästyneenä huomautti, että miksi tulen sikäläiselle terveysasemalle, kun minulla on omakin terveysasema. Hän ei tuntunut hyväksyvän selitystäni potilaan oikeudesta vaihtaa terveysasemaa jonotilanteen perusteella.

Arvioija kieltäytyi päästämästä minua lääkäriin. Hän katsoi, että koska astmaoireideni pahentuminen oli kestänyt yli viikon, tilanne ei ole akuutti. Minun tulee tilata puhelimitse lääkäriaika. Olin tyrmistynyt kohtelusta – katsoin tilanteeni vaikeaksi ja hoidon saamisen kiireelliseksi. Kyseinen terveysasema oli muutenkin kovin hiljainen ja palveluaikaa oli runsaasti jäljellä.
Tilanne olisi vaatinut vain pienen jouston arvioijalta, ja olisin saanut asiani hoidetuksi lääkärin luona muutamassa minuutissa. Sen sijaan minut tyrmättiin täysin ja aikaa kului pari tuntia hukkaan turhaan jonottamiseen. Lähtiessäni arvioija vielä korosti, ettei minun kannata palata omalle terveysasemalleni jonottamaan, sillä tulen saamaan siellä saman kohtelun.

Oireiden yhä jatkuessa jätin seuraavana päivänä soittopyynnön terveysasemalleni. Soitto tuli kolmen tunnin päästä juuri sellaisella hetkellä, etten pystynyt heti vastaamaan. Asiakas voi olla kaupan kassalla, vessassa, auton ratissa, palaverissa tai muuten estynyt heti reagoimasta soittoon. Mikseivät hoitajat soita hetken kuluttua uudelleen, kun asiakas on jo valmiina odottamassa puhelua? Tai miksei soittoajasta ilmoiteta tekstiviestillä? Helpottaisi huomattavasti asiointia.

ecg-1953179_1920

Terveyspalvelut herättävät herkästi arvostelua ja mielipiteitä, monesti ihan syystä.

Jätin jälleen seuraavana aamuna soittopyynnön, ja tällä kertaa hoitaja soitti suhteellisen pian takaisin. Kerroin asiointini syyn ja hoitaja puolestaan totesi, ettei minulle voida antaa puhelimitse lääkäriaikaa, vaan minun pitää mennä vuoronumerolla jonottamaan asemalleni. Hermostuin jo pompottelusta ja sanoin, että juurihan minä niin tein ja minut tyrmättiin. Siihen perään hoitaja tutki järjestelmästä aiemman käyntini tietoja. ”Jaa, niin näkyy olevan. Minä en saisi näin tehdä, mutta annan nyt sinulle parin päivän päähän lääkäriajan.” Ja perään tuli jälleen kerran rutinat siitä, miksi olen mennyt toisen terveysaseman asiakkaaksi, kun minulla on omakin terveysasema.
Huokaisin kuitenkin helpotuksesta, kun vihdoin pääsin lääkärin luokse ja sain vaivaani asianmukaisen lääkityksen. Vaikeaa se silti oli.

Paineet terveyspalveluissa ovat varmasti kovat. Paljon asiakkaita, kiirettä ja stressiä. Asiakkaiden pompottelu palvelusta toiseen ei kuitenkaan ole hyväksyttävää. Torjumisen sijasta tulisi osoittaa aitoa kiinnostusta asiakkaita ja heidän huolenaiheitaan kohtaan. Ja ennen kaikkea palveluhenkisyyttä. Sitäkin onneksi on olemassa. Sen näin viikonloppuna viedessäni äitiäni sairaalaan kuvauksiin. Ystävällinen, rohkaiseva ja kannustava hoitaja sai äitini pelot väistymään ja asia hoitui hienosti. Ihmisiä me kaikki olemme ja joskus tukea tarvitsemme. Älkää silloin hylkikö meitä. (HAM)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

 

Eineksiä vai kotiruokaa?

IMG_7516

HeTyn monikulttuurisen keittiön japanilaisteemassa valmistettiin susheja.

Eniten käyttämäni elintarvikekauppa lähestyy minua säännöllisesti henkilökohtaisilla tarjouksilla, jotka tupsahtavat sähköpostiini. Henkilökohtaisuudesta en ole ihan varma, vaikka kauppa niin väittääkin. Joka tapauksessa ihmettelen aina tarjousvalikoimaa. Tarjoustuotteet painottuvat pitkälti eineksiin, vaikka tiedän ostavani paljon muutakin – aitoja raaka-aineita kotikokkausta varten.

Yrittääkö kauppa ohjata minua toisenlaisiin valintoihin? Tuleeko mainoskäsky jostain muualta – esimerkiksi ketjun johdolta, einesten valmistajilta tai tuottajilta? Jos tarjoukset perustuvat aiempaan ostohistoriaan, ihmettelen valintoja. Onneksi minulla on valinnanvapaus.

Eineksissä on toki hyvät puolensa. Ne vaativat vain lämmittämisen. Joitakin voi syödä myös kylmänä. Aikaa säästyy muuhun. Laatu, maku ja terveellisyys ovatkin sitten kyseenalaisia asioita. Myynnissä on jopa pyöryköitä, joiden lihapitoisuus on nolla. Valmistaja joutuikin tiputtamaan liha-maininnan pois tuotteen nimestä.
Ketsuppi on monelle eineksen pelastus – makua saa lisää vähällä vaivalla. Eineksissä on usein paljon rasvaa ja lähes aina halvempia raaka-aineita. Eihän niitä muuten voisi myydä euron parin hinnalla. Toki tunnustusta on annettava kauppojen yhä kasvavalle valikoimalle myös einesten osalta. Tuotteita hankitaan laadukkaammiltakin valmistajilta; parhaimmillaan valmisruoat ovat kuin kotona tehtyjä.

Lapsena olin usein äidin seurana keittiössä. Katselin, kuinka hän lauloi iloisena lieden äärellä patojen poristessa. Ruoanlaitto vaikutti hauskalta puuhalta. Huippuhetkiä oli, kun pääsin mukaan pyörittelemään pullia tai painelemaan muoteilla pipareita. Isä oli tiiviisti mukana keittiöpuuhissa. Yhdessä vanhempani huolehtivat edelleenkin oman ruokapöytänsä antimista.
Aikuistuessa ja omaan talouteen muuttaessa pitää ottaa vastuu myös ruoanlaitosta. Itselläni työelämä vaati veronsa; kun päivät olivat pitkiä, ostosvalintani kohdistuivat usein juuri eineksiin. Se näkyi painonnousuna ja väsymyksenä. Alitajuisesti kuitenkin tiesin, että voisin valita toisinkin.

pizza-1013631_1920

Ruoanlaitto on hauska, koko perhettä yhdistävä harrastus.

Työttömyysaika pakotti minut toisenlaisiin ratkaisuihin. Vaikka einekset monesti tuntuivat edelleen halvimmilta vaihtoehdoilta, halusin hyödyntää lisääntyneen vapaa-aikani ruoan parissa. Taustalla vaikuttivat lapsuuskodin muistot. Tuttavapiiristäni löytyi myös kannustajia uuteen harrastukseen.
Yrityksen ja erehdyksen kautta on syntynyt yhä maukkaampia keittoja ja piirakoita. Olen oppinut arvostamaan alkuperäisiä, puhtaita raaka-aineita. Itse tehty ruoka maistuu parhaimmalta – ainakin tiedän, mitä se sisältää. Tumpelokin voi oppia kokkausta – onhan televisio täynnä ruoka-ohjelmia ja netistä löytyvät kaiken maailman reseptit. Ostan silti välillä eineksiä – ne täydentävät ruokapöytää kiireisimpinä aikoina.

Helsingin Työkanava HeTy tarjoaa mahdollisuuden oppia ruoanlaittoa Monikulttuurinen keittiö –ryhmässä. Osallistujat perehtyvät eri maiden ruokakulttuureihin ja valmistavat teemaan sopivat ruoat. Mahtaisiko ihan ruoanlaiton peruskurssille olla kysyntää?
Suomen Mielenterveysseuran sivuilla todetaan: ”Hyvä ruoka tuottaa hyvää mieltä. Ruoan valmistaminen ja nauttiminen perheen tai ystävien kanssa on yhdessäoloa parhaimmillaan.” Kannattaa kokeilla! (HAM)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.