Sanktioita epäkelvoille päättäjille?

gavel-2492011_1920

Nykyinen yhteiskuntamme perustuu pitkälti sanktioille, kun on kyse vastuista, velvollisuuksista tai muuten yhteiskuntakelpoisuuden ylläpitämisestä. Sen ovat saaneet kokea kaikki vähäosaiset – vanhukset, invalidit, lapsiperheet, vähätuloiset, työttömät ja niin edelleen.

Järjestelmään luodaan menettelytapoja, joilla ei ole aina mitään tekemistä terveen järjen tai oikeudenmukaisuuden kanssa. Näiden menettelytapojen luojat saavat porskuttaa turvallisesti eteenpäin ja heille suodaan oikeus uusiin päähänpistoihin, joilla hankaloitetaan entisestään tavallisten ihmisten elämää.

Kuvitellaan yhteiskunta, jossa asiat käännettäisiin päälaelleen. Sanktiot kohdistettaisiin ennen kaikkea typerien menettelytapojen ideoijiin, ei tietenkään perusteetta, vaan käytännön osoittamana.  Virkanimityksen, palkkatason ja yhteiskunnallisen aseman turvaamat henkilöt saisivat hetkeksi asettua niiden ihmisten asemaan, joita heidän päätöksensä koskevat.

labor-3485805_1920

Päättäjien sanktiot voisivat perustua moniin eri seurantamenetelmiin yhteiskunnan eri tasoilla. Otetaan esimerkiksi kansalaisaloitteet. Jos voimassa oleva laki tai toimintatapa herättää niin suurta vastustusta, että se kerää uuteen käsittelyyn vaadittavat 50 000 nimeä, keskeytetään lain alkuperäisen ehdottajan toimeentulo tutkinnan ajaksi. Asiaan nimettävä elin saa tutkia, onko lain ehdottaja osoittanut epäpätevyyttä tai erityisen huonoa harkintakykyä silloisessa työssään.

Jos näin todetaan, pienennettäköön lain ehdottajan tulotasoa rangaistuksena 20 prosenttia seuraavien puolen vuoden ajalta.  Ja jos kansalaisaloite vielä johtaa lainmuutokseen, erotettakoon lain ehdottaja määräajaksi tehtävästään. Erityistarkasteluun voitaisiin ottaa kansanedustajat – ne jotka ovat puoltaneet aikanaan huonoksi osoittautunutta lakia, saisivat osakseen vaikkapa 10 prosentin palkanalennuksen määräajaksi.  Toisikohan menettely uudenlaista harkintaa lakiprosesseihin?

Tuskailemme byrokratian kanssa, erityisesti silloin, kun haemme lain meille suomia yhteiskunnan tukia. Kyse voi olla työttömyysajan korvauksista, sairausajan päivärahoista, lapsilisistä tai vaikkapa asumistuista. Tyypillistä on, että asian käsittely kestää pitkään, nykyisin monesti yli määriteltyjen ohjeaikojen. Määrättäköön viranomaistahon vastuuhenkilöille (asian käsittelijät ja heidän esimiehensä) portaittain nouseva palkanvähennys ohjeajan ylityshetkestä siihen asti, kunnes he tekevät asiaa koskevat päätökset.

justice-2071539_1920

Monilla viranomaisilla tuntuu olevan tapana tehdä päätökset hakemuksiin ensin kielteisesti ja vasta valitusten kautta kansalainen voi saada hänelle kuuluvaa oikeutta. Rangaistusmenettely voitaisiin ulottaa myös näihin tapauksiin. Jos viranomainen on tehnyt aiheettoman kielteisen päätöksen, hänhän osoittaa silloin epäpätevyyttä tehtäväänsä ja aiheuttaa vain huomattavia lisäkuluja järjestelmälle valitusten ja oikaisuvaatimusten myötä. Siitä rangaistuksena pienennettäköön hänen palkkaansa määräajaksi vaikkapa samalla 20 prosentilla kuten edellä olevissa tapauksissa. Ja jos tapaukset toistuvat, palkanalennusta kovennetaan asteittain.

Jos työvoimaviranomainen perusteetta määrää sanktioita työnhakijalle, alennettakoon myös hänen palkkaansa 20 prosentilla. Lisäksi hänet voidaan määrätä osallistumaan kurssille, jossa opetellaan kohtelemaan työnhakijoita ihmisarvoisella ja kunnioittavalla tavalla. Jos työvoimaviranomainen kieltäytyy ilman pätevää syytä kurssista, asetettakoon hänen palkanmaksuunsa parin viikon karenssi.

Meitä kyykytetään monin tavoin. Miltä tuntuisi, jos epäkelpoja päättäjiä ja viranomaisia kohdeltaisiin samoin periaattein? Onko kyse päättäjien ammattitaidottomuudesta vai hiljaisesti hyväksytystä järjestelmästä, jossa ensin hutkitaan, sitten tutkitaan? Tai joka tapauksessa rangaistaan – ihan vain varmuuden vuoksi? (HAM)


HeTyn blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Kuolemattomuuden tavoittelemisen olennaiset seikat eli maailmankaikkeuden uudistaminen

person-731423_1920

Herra epävarma rakennustyöläinen sai ajatuksen.

– Kuolemattomuus, hän huudahti ja laski heti laastikauhansa.

– Heureka, hän oikein innostui.

Nyt minä laitan hanskat naulaan ja alan uudistaa maailmankaikkeutta, tai ainakin parantaa maailmaa.

Herra rakennusfirman epälaillinen ja pimeä omistaja sanoi tämän kuullessaan:

– Sinä saat potkut.

Omistaja potkaisi epävapaata rakennustyöläistä takamuksille ja niin hänestä tuli työtön.

– Vapaus, veljeys ja tasa-arvo, hän kiljahti ja ryntäsi tavoittelemaan kuolemattomuutta. Kaupungintalon seinään hän kirjoitti: vain aurinko on todellinen lämmönlähde. Sairaaloiden seinille hän kirjoitti: sairaat ovat epäolennainen osa yhteiskuntaa / puolustakaa vammaista oikeudentuntonne mukaan / onko sairautta olla työtön ja vapaa. Sitten hän rauhoittui.

Häntä vastaan käveli vanha nainen. Oikeastaan se ei ollut nainen se muistutti lähinnä Selleriä. Vapaa/vastuuton/onnellinen työtön entinen rakennustyöläinen kuiskasi vanhan Sellerin korvaan:

– Kuolemattomuus ja sen vapauttavat seikat alkavat, ne alkavat… tuota mistä?

– Luulisin, että kyseessä on kuitenkin jonkinlainen väärinymmärrys. En valitsisi kuolemattomuutta kuoleman sijaan, kuiskasi Selleri myötätuntoa äänessään.

– Entä maailmankaikkeus, sen uudistaminen, kysyi työtön epävarmana.

– Enpä sanoisi tuohon mitään, tuskin jaksan itsekään uudistua, Selleri kuiskasi melkein itkien.

– Kuinka vanha olette, työtön kysyi lempeästi ja silitti Sellerin ohutta harmahtavaa hiustupsua.

– En tiedä itsekään, olen ehkä kuolematon. Toivon sinulle poikaseni, todella toivon sinulle kuolemaa.

Sellerin ääni oli niin täynnä empatiaa ja lempeyttä, että se sai entisen rakennustyöläisen itkemään vuolaasti. (ANUK)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

 

Loppukesän musiikkitärppejä Etno-Espasta Kaivarin konserttiin

LFBB

Ehtymätöntä naisenergiaa tarjoava bilebändi Ladies First Big Band on keikalla Espalla 24. elokuuta 25-vuotisen taipaleensa kunniaksi. (kuva: LFBB arkisto)

Liput ovat kalliita, konsertit ovat vähävaraisen ulottumattomissa! Näin ei välttämättä ole. Kovaa musiikinnälkää työttömät ja muut kiinnostuneet voivat tyydyttää ilmaiskonserteilla.

Vuodesta toiseen olen ihaillut Espan lavan aktiivista ja monipuolista toimintaa. Kesäisin Espan lava on pääasiassa musiikin näyttämönä. Tarjonnasta ehtii vielä saada osansa.

Elokuu on pyhitetty Etno-Espalle, joka keskittyy kotimaiseen kansanmusiikkiin arki-iltapäivisin. Tarkoituksena on esitellä urbanisoitunutta ja fuusioitunutta, mutta omasta perinteestä ammentavaa musiikkia.

Etno-Espan avajaiset ovat maanantaina 6. elokuuta kello 16. Silloin esiintyy Tuuletar, joka on kansainvälisesti palkittu vocal folk hop –yhtye. Tiistaina samaan aikaan esiintyy Henna-Maija Vannemaa Quartet, jonka esityksessä yhdistyvät argentiinalainen tango, jazz ja kansanmusiikki. Tero Hyväluoma Group jatkaa kello 17.15 yleisön viihdyttämistä.

Keskiviikkona on vuorossa kello 16 Jutta Rahmel ja kello 17.15 Suden Aika. Torstain tähtiä ovat Ahoo Band & Friends kello 16 sekä Maria Reikko & Best Case Scenario band kello 17.15.

Perjantain kattaukseen kuuluu kolme esitystä. Viihteellisessä MIL-Espa –konsertissa saa vuoron Kaartin soittokunta kello 14. Tero Pajunen vie folkin tunnelmiin kello 16. Uimonen/Lorenzen tarjoaa nykyaikaista, pohjoismaista kansanmusiikkia jazziin, impressionismiin, polyrytmiikkaan ja improvisaatioon yhdistettynä kello 17.15.

Lauantaina Espan lava viihdyttää lapsia. Pikku Papun kvartetti konsertoi kello 14 ja Trio Sahrami kello 15.

Tulevia esiintyjiä ovat muun muassa Desirée Saarela & Maria Kalaniemi (13.8.), Kikattava Kakkiainen (18.8.), Sakari Tammilehto & Solitaire (22.8.), Tevri Ensemble – Kaukametsän kuoro (24.8.), Ladies First Big Band 25v Disco Celebration (24.8.) sekä RootsEspa (25.8.).

Life on the Capital Cities –konsertti tarjoaa 13. syyskuuta kello 19 Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa mahtipontisen ja yllätyksellisen elämyksen. Esiintyjinä ovat Helsingin poliisisoittokunta ja Moskovan poliisiorkesteri, joissa on yhteensä lähes sata ammattimuusikkoa. Ohelmistossa ovat muun muassa Aulis Sallisen Palatsirapsodia sekä Pjotr Tsaikovskin 1812 alkusoitto. Konsertin lippuja on vielä saatavilla – ne maksavat vain Lippupisteen palvelumaksun (1,50 e).

Isac2017_2

Isac Elliot kuuluu Kaivarin ilmaiskonsertin esiintyjäkaartiin. (photo by Olav / Sony Music)

Kesän huippuhetkiä on Kaivarin konsertti, jossa esiintyvät Maija Vilkkumaa, Von Hertzen Brothers, Litku Klemetti, Töölön Ketterä, Isac Elliot, UMO & Paperi T. Tapahtumalla juhlitaan Helsingin Juhlaviikkojen 50-vuotista taivalta. Mukana on pikniktunnelmaa ja runsaasti oheisohjelmaa. Konsertti on sunnuntaina 19. elokuuta alkaen kello 14 ja siihen on vapaa pääsy.

Musiikki on olennainen osa elämää. Se tarjoaa parhaimmillaan viihdyttäviä elämyksiä ja saa arjen huolet ja rutiinit hetkeksi taka-alalle. Nauttikaa tarjonnasta tai tehkää omat poimintanne! (HAM)

Lisätietoja:

http://www.helsinginjuhlaviikot.fi/ohjelma/kaivarin-konsertti/

http://www.espanlava.fi/

http://poliisisoittokunta.fi/events/event/life-in-the-capital-cities-2/


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Lomailua kesällä – kuinka säilytän ihmissuhteet ja mielenterveyden

holiday-1829964_1920

Onko lomasi pakkosuoritteita, väkinäistä hauskanpitoa ja tiukkoja aikatauluja?

Koko pitkän, pimeän syksyn, talven ja kylmän kevään sitä suunnitellaan, unohtumatonta kesälomaa. Lomaa, joka huuhtoisi kaiken kertyneen stressin, tuskan ja väsymyksen. Haaveillaan ajasta, jolloin sopuisasti puuhastellaan yhdessä perheen ja ystävien kanssa, sukulaisia tavataan mukavien muisteloiden merkeissä, omaa aikaa vietetään kirja tai käsityö sylissä, lasissa milloin mitäkin helmeilevää, kylmää juomaa. Kaiken yllä paistaa ainainen aurinko, ihmiset ympärillä hymyilevät onnellisina. Kaikki on paremmin kuin koskaan.

Kuuluu muutama ukkosen jyrähdys, kolea kesäsade kaatuu niskaan. Suunnitelmat huvipuistoista, nähtävyyksistä, risteilyistä, kesäisistä aterioista grillin äärellä ulkona sinisen taivaan alla yhdessä kauan kaivattujen ihmisten kanssa valuvat sateen mukana tulviviin ojiin. Muutaman viikon jatkunut sade on kypsyttänyt välit jo läheisimpiin ystäviin ja perheenjäseniinkin. Odotetut ilo, nauru ja hauskanpito ovat laimentuneet suun tiukaksi viivaksi ja mulkoiluksi, jos joku ehdottaa saunan lämmitystä. Siellä ei ainakaan palelisi.

Kuinka kummassa me onnistummekin vuosi toisensa jälkeen tässä? Muutamaan kesäiseen viikkoon ladataan koko vuoden ja edellistenkin lomien turhautumiset. Melko varmasti kompastumme taas kerran suuriin odotuksiimme. Tarvitseeko loman olla jotain suurta ja upeaa, tarvitseeko kaiken sujua virheettömästi ja mallikkaasti. Ehkä joka kesä ei tarvitsekaan tavata niitä ikäviä ihmisiä, sukulaisia tai kavereita, joiden kanssa tulee erimielisyyksiä aina tavatessa. Ehkä lepo ja virkistys eivät löydykään hulinan keskeltä tai extreme-retkeltä jossain ennenkokemattomassa paikassa.

cat-2360849_1920

Loman voi ottaa myös rennosti.

Voisiko pieni kuitenkin olla kaunista, saisiko halvalla sittenkin hyvää. Mitä tyytyväisyyteen tarvitaan? Yksinelävän ihmisen on helpompi vetää rajoja ja tehdä valintoja, muokata lomastaan omannäköisensä. Kun itseltä kysyy ajoissa mitä, missä ja kenen kanssa (ja millä budjetilla) voi lomastaan muokata mieleisensä. Muistaa vain mainita läheisilleen, että suunnitelmat ovat menneet uusiksi, perustella ei tarvitse.

Perheissä ja parisuhteissa onkin sitten jo otettava muita huomioon. Toiveiden sulattaminen yhteen on haasteellista, jokaista olisi kuunneltava ja sommiteltava lomanvietto sellaiseksi, että kaikki saisivat nauttia jostain lempipuuhastaan edes yhden kokonaisen päivän. Sopiva määrä tekemistä ja touhuamista, lepoa ja kiireetöntä yhdessäoloa. Muutama kohokohta ja väljyyttä sen verran, että yllätyksille ja improvisoinnille jää tilaa.

Yhtä kaikki: rentouttavaa, hauskaa, rauhallista, puuhakasta – ja mitä ikinä kukaan keksiikään toivoa – lomaa kaikille (kunhan se on omannäköinen)! (AKV)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Helpotusta arjen hankintoihin kirpputoreilta

Kun Suomi on lamassa, kirpputorit kukoistavat. Ihan järkeenkäypää toimintaa. Vaatteista ja tavaroista halutaan hyöty entistä tarkemmin ja siksi niitä kierrätetään. Toiset myyvät, toiset ostavat. Lapset kasvavat vauhdilla ja nopeasti ulos vaatteistaan – miksi vanhoja vaatteita heitettäisiin suotta pois?

Joillekin kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla kiertely on mieluisa harrastus. Toisille se on ainoa tapa saada uudistettua vaatekantaa tai hankittua hyödyllisiä tavaroita kotiin. Kirppiskierrokset voivat yksinkertaisuudessaan olla se päivän tai viikon toimi, joka houkuttelee ihmisen pois neljän seinän sisältä ja toimii siten syrjäytymisen ehkäisynä.

WP_20171023_003.jpg

Perintönä voi tulla suuria tavaramääriä, joista on nopeasti hankkiuduttava eroon. Jälkipolvilla ei aina ole voimia tai aikaa ryhtyä myyntityöhön, siksi paljon hyödyllistä ja jopa arvokasta tavaraa päätyy roskikseen. Itse harmittelen yhä noin 20 vuoden takaista sukulaisteni toimintaa. Kun iäkäs rouva menehtyi, hänen 1700-luvun perheraamattunsa ja antiikkihuonekalunsa saivat viimeiseksi osoitteekseen kaatopaikan.

Hintatietoisuudesta on hyötyä vanhoja vaatteita ja tavaroita ostettaessa ja myytäessä. Nettihuutokaupat tarjoavat hyvän pohjan arvioinnille. Välillä ihmiset surkuttelevat sosiaalisessa mediassa, kuinka he intoutuivat huutamaan kilpaa jotain Ikean rikkinäistä pöytää ja lopulta maksoivat siitä enemmän kuin uudesta. Kallista kiihkoilua.

Siitä on lyhyt matka huijatuksi joutumiseen. Olen nähnyt kirppiksillä Iittalan astioita, joissa juuri sopivasti se halkeama on peitetty hintalapulla, jossa ei tietenkään mainita vikaa.  Kerran joku myi wc-istuimen rengasta. Siinä oli roiskeiden sekaan laitettu hintalappu, jossa luki ”käyttämätön”. Tiimarin kipot ovatkin yhtäkkiä Timo Sarpanevan, Kaj Franckin tai Tapio Wirkkalan suunnittelemia.

flea-market-467729_1920.jpg

Ihmisten mielenkiinto erilaisiin esineisiin vaihtelee siinä missä vaatemuoti. Arabian Myrnat eivät enää ole niin hohdokkaita kuin takavuosina. Suuret antiikkiset huonekalut ovat monille ihmisille taakka –  he valitsevat mieluummin kevyitä kalusteita. Vuosikymmeniä sitten vain rikkaimmilla oli kotona piano. Ne olivat kodin keskipisteitä ja arvokkaita. Nykyisin niitä saa ilmaiseksi nettihuutokaupoista.

Televisio pursuaa ohjelmia, jotka kertovat huutokaupoista ja vanhoista tavaroista. Huutokauppakeisarin puuhasteluja on seurattu vuodesta 2013 ja suosio tuntuu yhä jatkuvan. Huutokaupan metsästäjistä on näytetty amerikkalaista ja kotimaista sarjaa. Briteillä on oma versionsa, joka tunnetaan nimellä Varastojen metsästäjät. Tarjolla on lisäksi Tanskalaisten antiikkiaarteita sekä Aarteenetsijöitä, joka vie katsojat Helanderin huutokauppoihin.

Monilla työttömyys on se aika, joka lähentää suhdetta kirpputoreihin. Kommenttinsa lausunut hetyläinen tuumaa: kun ei ole varaa ostaa kaupasta, menen kirpputorille. Hän kertoo ostavansa runsaasti käyttövaatteita sekä kirjoja – Kontista irtoaa neljä pokkaria eurolla. Luettu, edullinen kirja on helppo viedä takaisin myytäväksi. Haastateltu kertoo joskus sortuvansa heräteostoksiin. Kun hinta on alhainen, impulssiostoksetkaan eivät harmita.

Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksella on tapana jakaa tietyn ajan jälkeen ilmaiseksi vaatteet ja esineet, jotka eivät ole löytäneet ostajaa. Kierrätyskeskuksissa onkin vilskettä aina kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä. Hyvistä löydöistä on iloa pitkäksi aikaa. (HAM)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Huonoa palvelua ja muutosvastarintaa

Ota vuoronumero 20170514

Mennäkö lääkäriin vuoronumerolla vai ajan varaamalla? Edes terveysasemien henkilökunnalla ei ole aina yksimielisyyttä oikeasta menettelytavasta.

Uudistuksia tulee ja menee. On sitten kyse yrityksistä, yhdistyksistä tai viranomaisista. Miksei tieto muutoksista tavoita kaikkia asianosaisia? Ovatko vastaanottajat parkkiintuneita vanhoihin käytäntöihin? Monesti asiakas saa vakuutella ja todistella, että hän on perehtynyt asiaan ja on siten oikeassa. Osakseen hän saa epäileviä katseita ja väheksyviä kommentteja. Toisena harmillisena asiana on palvelusta toiseen pompottelu.
Tuore kokemukseni muutosvastarinnasta ja vastuun kiertämisestä on terveyspalveluista. Rajusti pahentuneen astmani vuoksi hakeuduin terveysasemalleni aamupäivällä, ja harmikseni näin, että pelkkään hoidon tarpeen arviointiin oli yli 25 ihmisen jono.

Hetken istuttuani huomasin aulan monitorissa terveysaseman ohjetekstin, että potilas voi nykyisin valita terveysasemansa kotikuntansa alueella. Jonotustilanne on tarkistettavissa netistä. Niinpä otin kännykän käteen ja näin, että oman terveysasemani yli neljän tunnin jono lääkäriin oli vaihdettavissa toisella asemalla 0-2 tunnin jonoon, eikä ajomatkakaan ollut kuin noin 10 minuuttia.
Siirryin toiveikkaana toiselle terveysasemalle ja edelläni arviointiin oli vain kolme asiakasta. Pääsin hoitajan luokse reilussa viidessä minuutissa. Ensiksi hoitaja närkästyneenä huomautti, että miksi tulen sikäläiselle terveysasemalle, kun minulla on omakin terveysasema. Hän ei tuntunut hyväksyvän selitystäni potilaan oikeudesta vaihtaa terveysasemaa jonotilanteen perusteella.

Arvioija kieltäytyi päästämästä minua lääkäriin. Hän katsoi, että koska astmaoireideni pahentuminen oli kestänyt yli viikon, tilanne ei ole akuutti. Minun tulee tilata puhelimitse lääkäriaika. Olin tyrmistynyt kohtelusta – katsoin tilanteeni vaikeaksi ja hoidon saamisen kiireelliseksi. Kyseinen terveysasema oli muutenkin kovin hiljainen ja palveluaikaa oli runsaasti jäljellä.
Tilanne olisi vaatinut vain pienen jouston arvioijalta, ja olisin saanut asiani hoidetuksi lääkärin luona muutamassa minuutissa. Sen sijaan minut tyrmättiin täysin ja aikaa kului pari tuntia hukkaan turhaan jonottamiseen. Lähtiessäni arvioija vielä korosti, ettei minun kannata palata omalle terveysasemalleni jonottamaan, sillä tulen saamaan siellä saman kohtelun.

Oireiden yhä jatkuessa jätin seuraavana päivänä soittopyynnön terveysasemalleni. Soitto tuli kolmen tunnin päästä juuri sellaisella hetkellä, etten pystynyt heti vastaamaan. Asiakas voi olla kaupan kassalla, vessassa, auton ratissa, palaverissa tai muuten estynyt heti reagoimasta soittoon. Mikseivät hoitajat soita hetken kuluttua uudelleen, kun asiakas on jo valmiina odottamassa puhelua? Tai miksei soittoajasta ilmoiteta tekstiviestillä? Helpottaisi huomattavasti asiointia.

ecg-1953179_1920

Terveyspalvelut herättävät herkästi arvostelua ja mielipiteitä, monesti ihan syystä.

Jätin jälleen seuraavana aamuna soittopyynnön, ja tällä kertaa hoitaja soitti suhteellisen pian takaisin. Kerroin asiointini syyn ja hoitaja puolestaan totesi, ettei minulle voida antaa puhelimitse lääkäriaikaa, vaan minun pitää mennä vuoronumerolla jonottamaan asemalleni. Hermostuin jo pompottelusta ja sanoin, että juurihan minä niin tein ja minut tyrmättiin. Siihen perään hoitaja tutki järjestelmästä aiemman käyntini tietoja. ”Jaa, niin näkyy olevan. Minä en saisi näin tehdä, mutta annan nyt sinulle parin päivän päähän lääkäriajan.” Ja perään tuli jälleen kerran rutinat siitä, miksi olen mennyt toisen terveysaseman asiakkaaksi, kun minulla on omakin terveysasema.
Huokaisin kuitenkin helpotuksesta, kun vihdoin pääsin lääkärin luokse ja sain vaivaani asianmukaisen lääkityksen. Vaikeaa se silti oli.

Paineet terveyspalveluissa ovat varmasti kovat. Paljon asiakkaita, kiirettä ja stressiä. Asiakkaiden pompottelu palvelusta toiseen ei kuitenkaan ole hyväksyttävää. Torjumisen sijasta tulisi osoittaa aitoa kiinnostusta asiakkaita ja heidän huolenaiheitaan kohtaan. Ja ennen kaikkea palveluhenkisyyttä. Sitäkin onneksi on olemassa. Sen näin viikonloppuna viedessäni äitiäni sairaalaan kuvauksiin. Ystävällinen, rohkaiseva ja kannustava hoitaja sai äitini pelot väistymään ja asia hoitui hienosti. Ihmisiä me kaikki olemme ja joskus tukea tarvitsemme. Älkää silloin hylkikö meitä. (HAM)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

 

Eineksiä vai kotiruokaa?

IMG_7516

HeTyn monikulttuurisen keittiön japanilaisteemassa valmistettiin susheja.

Eniten käyttämäni elintarvikekauppa lähestyy minua säännöllisesti henkilökohtaisilla tarjouksilla, jotka tupsahtavat sähköpostiini. Henkilökohtaisuudesta en ole ihan varma, vaikka kauppa niin väittääkin. Joka tapauksessa ihmettelen aina tarjousvalikoimaa. Tarjoustuotteet painottuvat pitkälti eineksiin, vaikka tiedän ostavani paljon muutakin – aitoja raaka-aineita kotikokkausta varten.

Yrittääkö kauppa ohjata minua toisenlaisiin valintoihin? Tuleeko mainoskäsky jostain muualta – esimerkiksi ketjun johdolta, einesten valmistajilta tai tuottajilta? Jos tarjoukset perustuvat aiempaan ostohistoriaan, ihmettelen valintoja. Onneksi minulla on valinnanvapaus.

Eineksissä on toki hyvät puolensa. Ne vaativat vain lämmittämisen. Joitakin voi syödä myös kylmänä. Aikaa säästyy muuhun. Laatu, maku ja terveellisyys ovatkin sitten kyseenalaisia asioita. Myynnissä on jopa pyöryköitä, joiden lihapitoisuus on nolla. Valmistaja joutuikin tiputtamaan liha-maininnan pois tuotteen nimestä.
Ketsuppi on monelle eineksen pelastus – makua saa lisää vähällä vaivalla. Eineksissä on usein paljon rasvaa ja lähes aina halvempia raaka-aineita. Eihän niitä muuten voisi myydä euron parin hinnalla. Toki tunnustusta on annettava kauppojen yhä kasvavalle valikoimalle myös einesten osalta. Tuotteita hankitaan laadukkaammiltakin valmistajilta; parhaimmillaan valmisruoat ovat kuin kotona tehtyjä.

Lapsena olin usein äidin seurana keittiössä. Katselin, kuinka hän lauloi iloisena lieden äärellä patojen poristessa. Ruoanlaitto vaikutti hauskalta puuhalta. Huippuhetkiä oli, kun pääsin mukaan pyörittelemään pullia tai painelemaan muoteilla pipareita. Isä oli tiiviisti mukana keittiöpuuhissa. Yhdessä vanhempani huolehtivat edelleenkin oman ruokapöytänsä antimista.
Aikuistuessa ja omaan talouteen muuttaessa pitää ottaa vastuu myös ruoanlaitosta. Itselläni työelämä vaati veronsa; kun päivät olivat pitkiä, ostosvalintani kohdistuivat usein juuri eineksiin. Se näkyi painonnousuna ja väsymyksenä. Alitajuisesti kuitenkin tiesin, että voisin valita toisinkin.

pizza-1013631_1920

Ruoanlaitto on hauska, koko perhettä yhdistävä harrastus.

Työttömyysaika pakotti minut toisenlaisiin ratkaisuihin. Vaikka einekset monesti tuntuivat edelleen halvimmilta vaihtoehdoilta, halusin hyödyntää lisääntyneen vapaa-aikani ruoan parissa. Taustalla vaikuttivat lapsuuskodin muistot. Tuttavapiiristäni löytyi myös kannustajia uuteen harrastukseen.
Yrityksen ja erehdyksen kautta on syntynyt yhä maukkaampia keittoja ja piirakoita. Olen oppinut arvostamaan alkuperäisiä, puhtaita raaka-aineita. Itse tehty ruoka maistuu parhaimmalta – ainakin tiedän, mitä se sisältää. Tumpelokin voi oppia kokkausta – onhan televisio täynnä ruoka-ohjelmia ja netistä löytyvät kaiken maailman reseptit. Ostan silti välillä eineksiä – ne täydentävät ruokapöytää kiireisimpinä aikoina.

Helsingin Työkanava HeTy tarjoaa mahdollisuuden oppia ruoanlaittoa Monikulttuurinen keittiö –ryhmässä. Osallistujat perehtyvät eri maiden ruokakulttuureihin ja valmistavat teemaan sopivat ruoat. Mahtaisiko ihan ruoanlaiton peruskurssille olla kysyntää?
Suomen Mielenterveysseuran sivuilla todetaan: ”Hyvä ruoka tuottaa hyvää mieltä. Ruoan valmistaminen ja nauttiminen perheen tai ystävien kanssa on yhdessäoloa parhaimmillaan.” Kannattaa kokeilla! (HAM)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Kirjoittamiskynnyksen ylittänyt voi saada palkkioksi elämyksiä

process-2898051_1920

Peruskoulun pulpetti joskus 1970-luvun lopulla itähelsinkiläisessä koulussa. Minä siinä silmät pyöreinä, lyijykynä suunpielestä roikkuen. Taisi kynään muutama puremajälkikin eksyä. Katselin ikkunasta ulos ja silmäilin salaa luokkakavereita. Välillä loin epätoivoisen katseen kohti kattoa. Hiljaisuus vallitsi luokassa. Kateellisena katsoin, kuinka joidenkin käsissä kynänkärjet rapisivat paperia vasten, tuottaen nykyisin unohdettua kaunokirjoitusta.

Muistan hyvin ne tunteet, mitä ainekirjoitus sai aikaan. Kun opettaja kertoi aiheen, se johti kahteen suuntaan: joko epätoivoon ja tyhjyyteen tai intoon ja luovuuteen. Joskus aineen aloittaminen tuntui mahdottomalta. Kello raksutti seinällä ja näytti jäljellä olevaa armonaikaa. Kun yli puolet ajasta oli käytetty, oli pakko tehdä paperille jotakin. Teksti oli väkisin vääntämistä ja tuntui häpeälliseltä. Aina ei voi onnistua.

Vastakohtana olivat hetket, jolloin opettajan ilmoittama aihe sai myönteisiä sykähdyksiä ja vienon hymyn aikaan. Yksinkertaiset aiheet, kuten oma perhe tai harrastus, löysivät nopeasti kirjallisen muotonsa. Teksti syntyi kuin lennosta, ja tunnin loppuhetket käytin viime viilauksiin. Voi sitä ylpeyttä, kun pystyin pukemaan ajatukseni sanoiksi! Ihan huippua. Vaikka ei se opettaja aina samaa mieltä ollut.

Suhteemme kirjoittamiseen riippuu elämänvalinnoista. Jotkut valitsevat työn, johon kuuluu olennaisena osana raportteja tai muuta kirjallista viestintää. Monilla kirjoittaminen jää vain osaksi koulumuistoja.

Siitä on jo vuosia aikaa, kun viimeksi sain joltakin tutultani aidon kirjeen. On harmillista, että tämä kulttuuri katoaa. Kirjeissä on oma hohtonsa; toisen käsialassa, korjauksissa, kirjepaperin sormenjäljissä ja kuoren vinoon liimatussa postimerkissä. Ja ennen kaikkea sisällössä.

Onhan nykyajassakin puolensa. Sähköpostit ja tekstarit kulkevat vastaanottajalle nopeasti ja niissä kerrotaan jopa hyvin arkisista, vähäpätöisistä asioista. Mitä ne viestivät meistä? Ainakin ne tarjoavat yksilöllisen ajankuvan.

On kiva joskus vuosien päästä palata vanhoihin muistoihin ja tekemisiin. Toivottavasti ihmiset ymmärtävät sähköpostien arkistoinnin tärkeyden myös yksityiselämässään. Tekstareita harva taitaa tallentaa – vaikka niilläkin olisi oma tarinansa kerrottavana tulevaisuudessa.

Koen itse kirjoittamisen tunteita avaavana ja ajatuksia selvittävänä toimintamuotona. Muutama vuosi sitten lääkäri suositteli minulle edes suppean päiväkirjan pitämistä. Takana oli rankkoja aikoja, kun moni läheisistäni oli sairastunut vakavasti ja kamppailin itse jaksamisen kanssa. Muutama rivi päivän tekemisiä ja ajatuksia vihkoon tai tietokoneelle, se oli siinä. Jotenkin se toi helpotusta arkeen, kun mietin kokemaani sanojen kautta. Kirjoitin itselleni, en muille. Samaa voin suositella muillekin. Ei sitä kirjailijaksi tarvitse alkaa, vaikka sekään ei ole mahdoton ajatus.

Helsingin Työkanavan julkaisemat blogit tarjoavat yhden mahdollisuuden kirjoittamiseen. Toivottavasti hetyläiset rohkaistuvat jatkossa yhä useammin mukaan bloggareiden joukkoon. Kynnys tekstin aloittamiseen on monesti korkea. Kun sen ylittää, voi äkkiä huomata, ettei tarinasta tahdo tulla loppua. Niin suuren elämyksen kirjoittaminen antaa. Toivottavasti myös lukijoille. (HAM)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Elämän kova koulu on kasvattanut purnaajaksi

experience-3239623_960_720

Juuri ostettu kermajuusto on homeessa ja juotavan jogurtin korkit tehtaan jäljiltä vinossa ja sisältö osittain valunut ulos. Tutustumistarjouksena tilattu antiikkilehti saapuu postilaatikkoon osittain revenneenä ja sivut rutattuna. Parturioppilas leikkaa hiukset sellaisiksi, ettei lopputulos kestä päivänvaloa.

Entistä useammin mietin, mihin yhteiskunnan tehokkuuden tavoittelu johtaa? Koneet syrjäyttävät ihmisen. Ne onnekkaat, jotka ovat vielä työssä, saavat osakseen yhä laajenevan toimenkuvan ja suuremman työtaakan. Yritä siinä sitten tehdä töitä stressaamatta ja pitää kiinni laatutasosta. Vaikka työtaakka ja vastuu kasvavat, silti vaaditaan yhteisten talkoiden nimissä palkanalennuksia ja etuisuuksien leikkaamisia. Mitähän se tekee motivaatiolle?

Palveluja ja tuotteita ostettaessa on syytä huolehtia, että saa vastinetta rahoilleen. Jos tuote tai lopputulos ei vastaa odotuksia, asiasta kannattaa tehdä valitus. Mikään epäkohta ei parane, jos sen uhriksi joutuvat sulkevat suunsa. Jos oikein huonosti käy, heikosta laatutasosta tulee standardi.

Tiedän, että me purnaajat olemme hankalia asiakkaita. Ihan sama. Minulla on oikeuteni ja rahani on yhtä arvokasta kuin muidenkin. Luulisi, että on myös tuotantoportaan ja palveluntuottajan etu, että niiden nimissä myydyt tuotteet ja palvelut ovat laadukkaita ja saavat ostajan uudelleen asioimaan. Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas.

Lähikauppa mainostaa tarjouslihaa noin kahden kilon vakuumipakkauksissa (max 2 kg/asiakas). Ylimenevälle painolle on merkitty normaalihinta. Pankki perii palvelumaksuista aiheutuneesta tilinylityksestä kohtuuttoman suuren huomautuspalkkion. Junamatkan ekstra-maksun pitäisi sisältää ilmaiset kahvit ja iltapäivälehdet, kumpiakaan ei ole tarjolla. Kaupan kassa jättää alennuslapun huomioimatta eikä pyydä virhettään anteeksi.

Helpointa on toki valittaa päivittäisistä asioista ja asioinneista, jotka yleensä korjaantuvat toisella tuotteella tai rahojen palauttamisella. Vaikeampaa on valittaminen silloin, kun arvioidaan palvelun laatua tai taistellaan viranomaisten tekemistä päätöksistä. Joku kokee Kelan päätöksen epäoikeudenmukaiseksi, toinen haluaa muutosta työvoimaviranomaisten tulkintaan. Pahimmillaan väärät päätökset voivat vaarantaa toimeentulon ja jopa terveyden.

Monet jättävät valittamatta ihan vain sen vaatiman vaivan takia. Tai sitten he epäilevät omia kykyjään ilmaista asiaansa. Joskus tuntuu helpoimmalta nöyrtyä byrokratian edessä – ei se valitus kuitenkaan mene läpi. Pahimmillaan valitusrumba voi kestää vuosia. Se vaatii sitkeyttä ja uskoa omaan näkemykseensä.

Autokorjaamon korjauksessa hihnat on jätetty kiristämättä ja kitisevä auto on vietävä uudelleen korjaamolle. Verkosta tilatun kännykkäkuoren muoviosassa on valuvika eikä puhelin mahdu kuoreen. Lääkäri määrää vaivaan lääkkeen, joka ei sovikaan aiempien lääkkeiden kanssa yhteen. Seurauksena on kovat vatsakivut. TE-toimisto ei ole huomioinut lähettämääni selvitystä tehdystä työnhausta, vaan miettii minulle sanktioita.

Asioidessani palvelutiskillä minusta välillä tuntuu siltä, että koneella täytyy olla joku merkintä valitusherkkyydestäni. Sen verran hapanta naamaa virkailijat toisinaan näyttävät. No, se on toisen osapuolen ongelma. Vuodet ovat minua opettaneet – olen saanut epäoikeudenmukaisuuksia korjattua ja vastinetta rahoilleni. Apuna ovat olleet kuluttajaneuvojat ja kuluttajariitalautakunta, joskus potilas- ja oikeusasiamiehet. Onneksi näitäkin instansseja on olemassa – ne puolustavat pientä ihmistä silloin, kun omat taidot eivät enää riitä. (HAM)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

 

Valokuvaus ja some toivat minut HeTyyn

IMG_20180202_112836

Blogin kirjoittaja kävi kuvaamassa SAK:n mielenosoitusta 2. helmikuuta 2018.

Vuoden alussa aktiivimalli tuli voimaan. Sen sisältö onkin jo kaikkien tiedossa. Tästä alkoi henkilökohtainen prosessini, miten juuri minä voisin omalta kohdaltani täyttää sen vaatimukset. Löysinkin itseni valokuvaamasta aktiivimallin mielenilmausta Senaatintorilla. Siitä alkoi harjoittelu ja työkokeilu Helsingin Työkanava HeTy ry:ssä.

Minun harjoitteluni sisältönä on valokuvaus ja sosiaalinen media. Nyt pääsin toteuttamaan pitkäaikaista harrastustani. Tavoitteena on työllistyä alalla. HeTyyn tutustuin jo aiemmin valokuvauskurssin kautta. Valokuvaus on intohimoni ja väline, jolla tarkastelen elämää. Pitkin talvea on ollut monia retkiä, joissa olin valokuvaajana mukana. Olen päässyt ilmaisemaan itseäni ja samalla sosiaalinen verkostoni on laajentunut. HeTyn tiloissa järjestetään pian valokuvanäyttely. Siihenkin pääsin mukaan. Täällä voi myös parantaa tietotekniikan taitoja. Itse osallistuin Photoshopin peruskurssille.

IMG_20180129_160728.jpg

Työmatka Katajanokalle tarjosi paljon kuvattavaa.

Työmatkakuvailu on pitkäaikainen harrastukseni. Parhaimpia ovat aurinkoiset aamut historiallisessa miljöössä kävelymatkalla Katajanokalle. Katajanokka on lempipaikkoja, sen arkkitehtuuri ja merellinen ilmapiiri vetävät puoleensa. Isot laivat ovat upeita ja saavat kaukokaipuun mieleen. Pääsenkin taas matkustelemaan, kun kesä tulee.

Meistä monilla on vahvuuksia, jotka odottelevat esiintuloa. Työkokeilu on hyvä silta uuteen tulevaisuuteen. Luovuus työssä on päivän sana. Kirjoittaminen, kokkaus, valokuvaaminen ja kädentaidot ovat mielekästä tekemistä, josta voi kehittää itselleen ammatin. Työnhaun ohessa näitä taitoja kannattaa kehittää.

Työharjoittelussa tapaa ihmisiä, joilla on niin sanottua hiljaista tietoa ja pitkä ura takana. Heiltä voi saada vinkkejä ja perspektiiviä omaan tekemiseen. Oma aktiivisuus on todella tärkeää, sen olenkin myös huomannut. Kiinnostus, innokkuus ja uuden etsiminen ovat avainsanoja. Kaikki työelämän säännöt pelaavat myös täällä.

Haasteitakin on ollut. Kirjoittaminen on yksi niistä. Onneksi koen, että saamani kannustus voisi vielä kantaa eteenpäin. Enkä pelkää enää kirjoittaa. Tämäkin blogi on saanut alkunsa omien rajojen ylityksestä. (SW)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTy:n henkilökunta että lukijamme (HeTy:llä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.