Hyvät tavat kuuluvat myös bussimatkalle

hyvattavat_blogi_y

Olen kulkenut omalla autolla työmatkani lähes koko urani ajan. Työpäiviini on sisältynyt runsaasti liikkumista paikasta toiseen työni vuoksi nopeassa rytmissä. Silloin auto on ollut paras ja työnantajankin suosittelema vaihtoehto.

Työttömyysaikana minimoin auton käytön käytännön syistä. Vanha rottelo liikkui jotenkin eteenpäin, ja huolehdin välttämättömistä korjauksista ja maksuvelvoitteista eli vakuutuksista ja autoverosta. Toimeentulo oli tiukkaa ja jouduin tinkimään monista muista hankinnoista pystyäkseni jatkamaan auton käyttöä.

Nyt työttömyys on toistaiseksi kohdallani taakse jäänyttä aikaa. Matkat uuteen työpaikkaan kuljen kuitenkin julkista liikennettä käyttäen. Se säästää aikaa ja rahaa, kun matka on selvästi pidentynyt aiempiin työpaikkoihini verrattuna. Minulle tämä on uutta; juna- ja bussikyydit ovat olleet vain vapaa-ajan satunnaista liikkumista varten.

Työmatkani Vantaalta Helsingin ytimeen kestää reilun tunnin, paria eri liikennevälinettä käyttäen. Bussimatkoista on tullut mielenkiintoisia kokemuksia. Suomalaiset ovat väitetysti juroja ja etäisyyttä muihin pitäviä. Silti ilahduttavan monet tervehtivät pysäkillä, etenkin jos kohtaa saman kasvon päivästä toiseen.

Taipumus suojamuuriin näkyy selvimmin bussissa. Kukaan ei istu toisen viereen, jos jossakin on vielä vapaa penkkirivi. Jos joku uskaltaa poiketa tavasta, häntä pidetään vähintään outona. Ihmiset haluavat olla omissa oloissaan, siksi viereen laitetaan käsilaukku, lehteä luetaan leveästi tai eristäydytään muista kuulokkeiden avulla.

Vähitellen lähes kaikki paikat kuitenkin täyttyvät, sen verran isoa kierrosta bussini kulkee. Seisomaan ihmiset joutuvat erittäin harvoin.

Ensin harmittelin pitkää matkustusaikaa. Nopeasti olen löytänyt sillekin ajalle hyödyllistä puuhaa, muita matkustajia matkien. Bussi on ihmisille samaan aikaan lukusali ja kylpyhuone. Yksi kuuntelee musiikkia laput korvissa, toinen lukee uutisia ilmaislehdestä tai kännykästä. Välillä on aikaa viestittelylle, ja naisväki saattaa viimeistellä matkalla meikkiään. Joku on lähtenyt kiireellä kotoa ja lusikoi jugurttia suuhunsa maisemien vilahtaessa. Usein näkee myös matkustajia, jotka jatkavat kyydissä uniaan.

Yleensä bussissa keskustellaan hillitysti, etteivät muut matkustajat häiriinny. Eniten kanssaihmiset tuntuvat häiriintyvän henkilöistä, jotka puhuvat yksityisasioitaan puhelimeen niin, ettei asioiden luonne jää kenellekään matkustajalle epäselväksi. Pitkänmatkan junissa on erillinen kännykkähuone, sellaista ei valitettavasti busseihin saada. Siksi käytöstapoja on hyvä kunnioittaa.

Näin talven keskellä flunssaa ja influenssaa pukkaa. Ratikoissa olen nähnyt valotauluissa ilmoituksia, että voimakkaita hajusteita tulisi joukkoliikenteessä välttää. Yhtä lailla liikennöitsijät voisivat muistuttaa, että yskiessä ja aivastaessa tulisi suojata suu mielellään paperilla. Kädestä ne pöpöt leviävät yhtä lailla kanssamatkustajiin, ja silloin epidemia saa ikävästi kasvualustaa. Toisten huomioiminen on olennainen osa elämää, myös joukkoliikenteessä. (HAM)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTy:n henkilökunta että lukijamme (HeTy:llä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Takaisin koulunpenkille

blogi2_y

Viime viikot olen viettänyt tiiviisti HeTyn @ ja A-tutkintokurssin parissa. Ilmoittauduin mukaan työkavereiden suosituksesta tietämättä lainkaan, mihin sitoudun.

Viimeksi olen ollut koulutettavana tai koulun penkillä viime vuosituhannella. Toki aiempi työnantajani järjesti koulutuksia, mutta ne olivat enemmän hengen nostatusta ja mielenkiintoisten ihmisten tapaamisia Marco Bjurströmistä Juhani Tammiseen.

HeTyn kouluttajan Pentti Peltolan kursseilla tunnelma on rento. Pelkäsin uusia asioita tulevan sellaisessa tahdissa, että putoan kelkasta heti alussa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kertauksille ja kysymyksille on riittävästi aikaa.

Kursseilla käydään läpi perusasioita, joista osa on varmasti ennestään tuttuja, jos vain on käyttänyt tietokonetta aiemmin. Lisäinfo on tarpeen, jotta eri ohjelmistoista saa suuremman hyödyn ja niiden käyttö on sujuvampaa erilaisia oikopolkuja käyttäen.
Uudet opintoni alkoivat Paint.net-kuvankäsittelyohjelmasta. Se tuntui kiinnostavalta, olenhan koko ikäni valokuvannut sekä työni puolesta että harrastuksena. Usein osuuteni on kuitenkin jäänyt kuvien valitsemiseen ja rajaamiseen – jatkotyöstöstä ovat vastanneet varsinaiset kuvankäsittelijät.

Yllätyin kuvankäsittelyn helppoudesta. Tunneilla on ollut vasta perusasioita, mutta niiden kanssa pääsee jo pitkälle kuvien korjaamisessa.

Kuvankäsittelykurssista on varmasti hyötyä kaikille valokuvausta harrastaville. Kännykkäkuvistakin saa tasokkaamman oloisia – kaikkea ei tarvitse ikuistaa järjestelmäkameralla. Jatkossa käytän varmasti usein vapaa-aikani perheen ja suvun vanhojen valokuvien digitoimiseen ja kuvien korjaamiseen. Värit heräävät uudelleen henkiin ja repeytyneistä otoksista saa jälleen käyttökelpoisia.

Tekstin tekeminen on ollut leipätyötäni. Siinä olen kuitenkin hyödyntänyt erikseen räätälöityjä toimitusjärjestelmiä. Wordin käyttöä minulle ei ole koskaan opetettu, vaikka sitäkin olen käyttänyt lähinnä henkilökohtaisten asiakirjojen laatimiseen. Tutkintokurssin jälkeen tiedän jo paremmin asiakirjastandardit ja osaan helpommin muokata kirjoittamaani tekstiä. Paljon on silti silläkin saralla vielä opittavaa.

Taulukkolaskenta oli minulle täysi tuntemattomuus. Se tuntui sisältävän paljon nippelitietoa, joiden hallitseminen oli haasteellista. Toistosta on tässäkin hyötyä. PowerPointiin en myöskään ole aiemmin perehtynyt. Sen oppiminen tuntuu silti hyödylliseltä ja mielekkäältä. Vanhanajan kalvosulkeiset voi pitää nykyisin tietokoneella ja videotykillä. Vain mielikuvitus on rajana – ja Pentin neuvot tehdä mieluummin yksinkertaisia kuin migreeniä aiheuttavia esityksiä.

Mukava huomata, että vanhakin koira voi oppia uusia temppuja. (HAM)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTy:n henkilökunta että lukijamme (HeTy:llä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Joulun jälkeistä elämää

LUX Helsinki

Helsingin Tuomiokirkko muuntautuu unkarilaisen valotaiteilija László Bordosin ja edesmenneen suomalaisen muusikko Mika Vainion samannimisen kappaleen myötä Konstellaatioksi. Teos on osa Lux Helsinki -tapahtumaa. Kuva: Matti Pyykkö / N2 Albiino


Tervetullut
katko arkeen – ainakin useimmille – oli joulu ja uusivuosi, mahtuihan joukkoon myös muutama arkivapaa. Pimein vuodenaika on korostanut olemustaan erityisesti kuluvana kautena. Aurinko on pysynyt pilvien takana ja taivas on vihmonut vettä ja räntää vuorotellen, vähemmän sitä valkoisempaa versiota.

Paikoin on lähennelty sade-ennätyksiä, esimerkiksi Nuuksiossa satoi vuoden aikana 945 millimetriä eli lähes metri vettä. Uudellamaalla syksyyn osuneet sateet tulevat kohdalle harvemmin kuin kerran 30 vuodessa, kertoo Ilmatieteen laitos. Joulukuussa Suomen suurin sademäärä mitattiin Helsingin Kumpulassa, 140,6 millimetriä.

Monelle kulkijalle tällainen nollan molemmin puolin vaihtuva sää on se harmillisin vaihtoehto, kun se liukastuttaa tiet, jalkakäytävät ja parkkipaikat. Yritetään pysyä ehjinä! Liukuesteillä ja selväkuvioisilla talvijalkineilla on tarkoituksensa. Ja ihan pahimmilla keleillä on syytä harkita sisätiloissa pysymistä.

Uutisissa mainittiin, että eteläisin Suomi vihdoin saa termisen talven, kun vuorokauden keskilämpötila on painunut loppiaisen jälkeen pakkaselle. Ja saamme vihdoin nauttia ainakin välillä auringonpaisteesta. Tammi-helmikuu on yleensä perinteisen talven aikaa, jos joskus niin silloin on mahdollisuus lumeen. Toisaalta tuoreet ennustukset povaavat jälleen normaalia lauhempaa alkuvuotta.

Pimeällä vuodenajalla on haittavaikutuksensa. Monet se masentaa ja tekee passiiviseksi. Tekisi mieli vaan makoilla peiton alla ja hemmotella itseään välillä ruoalla ja juomalla. Virikkeitä olisi hyvä hakea myös talvikauteen. On se sitten harrastusten parissa viihtymistä tai ystävien tapaamista. Työssäkäynti tuo oman rytminsä elämään. Jos työtä ei ole, päivät on hyvä täyttää muilla tavoin. Silloin aikakin kuluu nopeammin.

Vastakohdat korostavat toisiaan, ja pimeyden keskellä valo saa uusia ulottuvuuksia. Helsingissä nautitaan parhaillaan Lux Helsinki -valotaidetapahtumasta (6.-10.1. / lisätietoja luxhelsinki.fi). Useimmissa kodeissa kotia ja pihaa ovat koristaneet tuikut, kynttilät ja jouluvalot adventtipyhistä lähtien. Vaikka vanhan tavan mukaan joulu päättyy Nuutin päivään 13. tammikuuta, antavat monet jouluvalojen loistaa vielä senkin jälkeen. Tapansa kullakin – mikäpä siinä, jos se tuo iloa ja piristystä elämään.

Luonnonvaloakin on tarjolla aiempaa enemmän – talvipäivänseisauksesta (21.12.) päivä on Helsingissä pidentynyt 8. tammikuuta mennessä jo puolella tunnilla. Lisää energisyyttä jokaiselle, valoa kohti tässä mennään. (HAM)


HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTy:n henkilökunta että lukijamme (HeTy:llä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.